Tampere Lontoossa

Hellou my loves

Nyt on tullut kipakkaa palautetta hiljaiselosta, mä pyydän anteeksi :D Vähän tähänhän tää tilanne on luisunut, että päivityksiä tulee enää 1-2 viikkoon, mutta niinhän se sanonta menee, että ”kirjoita vähemmän, elä enemmän”. Tai en mä itse asiassa tiedä, onko sellaista sanontaa olemassa, mutta vähintäänkin pitäisi olla! Lause on meinaan totta, ainakin siinä mielessä, että vaikka bloggailu on kivaa, yhden päivityksen tekemisessä ja kuvien latailemisessa menee helposti puoli iltaa, mikä suoraan pois sosiaaliselta Erasmus-elämältä.

Toisaalta en tiedä, voiko tämän alkuviikon osalta puhua oikein minkään sortin sosiaalisesta elämästäkään. Olin nimittäin koulu- ja työjuttujen kanssa enemmän kiireinen kuin olen kertaakaan aikaisemmin täällä ollut. Mun stressaantuminen näkyy aina ulospäinkin saman tien siinä, että vaikka mulla ei yleensä ole finnejä, stressi tuo aina samaan kohtaan nenää sellaisen ihanan Milla Magia Look Alike -tyyppisen kirkuvanpunaisen finnin (olkaa hyvät tästäkin tiedosta). Kaksi seminaaripresentaatiota, yksi essee, kolme lehtijuttua ja yhden lehtijutun englanninkielinen käännös. Koulujuttujen deadlineissa ollaan täällä todella tarkkoja, ja samoin lehtijutuilla on tapana kasaantua tietylle viikolle. Lehtijuttujen freelancer-kirjoittelu Suomeen on käytännössä mulle välttämätöntä, koska ulkomailla opiskelujen ja Kelan opintotukivelkojen rahoittaminen näin etänä on muuten aika haastavaa.

Keskiviikkoillasta saakka kiire helpotti onneksi vähän. Ensin oltiin katsomassa ManU-Milan läheisessä baarissa, kun edelleen yhtä ihana ”siksi-minäkin-aikoinaan-kiinnostuin-jalkapallosta-mikä-se-paitsio-taas-olikaan” David Beckham kävi Manchesterissa muistaakseni ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen. Tällä kertaa vaihtarityttöjen raahaaminen kisakatsomoon oli yllättävän vaivatonta, pelkkä maagisen D-sanan mainitseminen riitti.

Illan pelin jälkeen taas sain ihania vieraita Turusta, kun Maria tuli sulostuttamaan mun kouluarkea täällä. Juteltiin jonnekin aamuviiteen ja käytiin koko alkuvuosi läpi; huomasi kyllä, että oli ollut kamala ikävä! Torstaina mulla oli normaali koulupäivä, mutta Maria halusi tulla ihan vapaaehtoisesti mun mukaan jurisprudencen aamuluennolle (ja se oli kuulemma vielä ihan järjissään, mä kyllä epäilen, että sille oli lennolla syötetty jotain tabuja). Siinä missä mä itse en saanut hirveitä kicksejä positiivisista ja negatiivisista vapauksista ja oikeuden ja moraalin yhteydestä, Maria oli luennon teemasta ihan fiiliksissä ja teki mulle vielä muistiinpanoja tenttiä varten. Mä itse olen ehkä vähän enemmän tässä ja nyt –tyyppinen, arkielämän tilanteisiin liittyvästä juridiikasta kiinnostunut ihminen, onneksi sentään jotkut ymmärtävät oikeusfilosofiasta vähän enemmän! :-)

Vietettiin Marian kanssa pari hauskaa päivää Manchesterissa. Vaikka mun päivät menivät opiskellessa, niin illalla oli aikaa juoruiluun, viinin maisteluun, kaupungissa kiertelyyn ja shoppailuun. On muuten pakko kysyä, että mikä siinä on, että mä en koskaan voi lähteä kiertelemään kauppoja vain seuraksi? Jos mun avec haluaa ostella vaatteita, miksi mä koen aina suunnatonta tarvetta tukishoppailuun eli mun on pakko ostaa aina vähintään sama määrä mekkoja kuin mun vieraan? Onko tämä nyt sitä empatiaa? Ei muuten, mutta kun mun matkalaukku oli jo tänne tullessa muutaman kilon ylipainoinen, nyt tarvitsen varmaan extra-lentokoneen mun uusia vaatteita varten.

Lo-lo-lo-Londres

Perjantaina sitten hypättiin Lontoon-junaan ja mentiin pitkäksi viikonlopuksi Marin luokse. Lontoon-reissu oli taas yhtä hauska ja käsittämätön kuin viime kerralla, tai itse asiassa ehkä vieläkin käsittämättömämpi. Paljon viiniä, Regent’s Parkin penthouse, Tescon pizzaa, kamera ja neljä tamperelaistyttöä! Lauantaina meitä oli Lontoossa kasassa melkein koko yläasteen viestintäluokkaporukka, kun jengistä ainoastaan neiti S harmillisesti puuttui. Mä en tiedä, miten yksi tyttöporukka voi saada niin hulvattomat bileet aikaan kuin me saadaan aina, mutta minkäs teet, kun ovat nuo neitoset varsin hulvattomia ja etenkin VIESTINNÄLLISIÄ (:D) persoonia kaikki.

Reissu meni kivasti, vaikka yhtään museota ei taaskaan nähty. Mä aina perustelen itselleni, että mä onneksi asun täällä Englannissa, joten "ehtiihän sitä". Samalla logiikalla en ole myöskään käynyt Helsingissä Ateneumissa, koska "ehtiihän sitä". Mutta kuvailisin mennyttä neljää päivää joka tapauksessa parhaaksi mahdolliseksi laatuajaksi. Höpöttelyä, leffailtoja, kävelylenkkejä, bileitä, paljon vanhoja tuttuja ja vielä enemmän uusia tuttuja. Onnettomuuksiltakin vältyttiin aina siihen asti, kunnes tänään juuri ennen lähtöä kaadoin tulikuuman kahvikupin mun takareidelle. Siis takareidelle? Vain mä voin yltää tällaisiin suorituksiin.

Kotiuduin Lontoon-matkalta äsken ja ehdin jo purkaa vähän kuviakin. Mitäs muuten tykkäätte noista mun East London –henkisistä laseista? Mauttomat vai vain siinä rajalla? :D Mä menen nyt nukkumaan, mutta kirjoitelkaahan taas kuulumisianne mulle. Mäkin yritän taas normaaliin päiväjärjestykseen palattuani ehtiä kirjoittaa rästi-inboxviestejä (tuota sanaa ei muuten vielä mun nuoruudessa käytetty, niin se kieli muuttuu).

Kauniita unia, Davidin kuvia! Eikös se tule nyt tällä viikolla Suomeenkin?!

-N