Pölytarinoita

Noniin vihdoin,

Islantilaiset pölypallot on voitettu ja vaihtarit saatu lennätettyä takaisin Iso-Britanniaan viime viikon aikana. Eyjafjallajökullin tulivuori on purkautunut vuosina 920, 1612, 1821–1823, ja oli täysin odotettavissa, että se tapahtuu uudestaan juurikin samalla viikolla, kun meidän kaikkien piti lentää lomalta takaisin Manchesteriin. Mä en vain huolimattomuuksissani ollut tullut ajatelleeksi tätä ilmiselvää geofyysistä riskiä, kun oli siinä kaikkea muuta mielessä, joten en oikein ollut tajunnut varautua siihen.

Mutta en mä voi suuremmin valittaa; mä olin onneksi jumissa ihan vain kotona Suomessa, eikä mulle koitunut sen kummempia kriisejä tai kuluja. Noi oudot jenkit olivat päättäneet lähteä junailemaan ja lauttailemaan takaisin Britteihin niiden Euroopan-reissuilta. Niiden paluumatkat olivat kestäneet jotain viisi päivää ja maksaneet 400-500 euroa, miettikää! So not worth it, sanon minä; sillä aikaa kun ne hikoilivat jossain täysissä junissa keskellä kaaosta, mä tapasin kavereita, kirjoitin esseetä ja treenasin rentoutuneena viikon verran, kunnes pääsin sunnuntaina lähtemään alkuperäisellä lentolipullani ja mitään ylimääräistä maksamatta takaisin Manchesteriin. Loppu hyvin jne., ja olipa tääkin nyt taas kiinnostava tarina.

Täällä Englannissa on nyt alkukesä, ja tuomissa ja omenapuissa on ihanalta tuoksuvia kukkia. Mutta koska mun elämässä vaan mikään nyt ei mene niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä, niin totta kai tällä kaikella on pienet ikävät sivuvaikutuksensa ja mulla on kauheat siitepölyallergiat päällä ja ilmastonvaihdos on aiheuttanut flunssan. Ja sain taas tämän aamun stalkata käytävässä, milloin asuntolan siivooja tulee käymään, jotta saisin lainata pölynimuria huoneen imurointia varten. Siivosin viimeksi joskus ennen pääsiäislomaa, ja viiden viikon pölyillä kokolattiamatolla tuskin voi olla ainakaan keuhkojen terveyttä edistävää vaikutusta…

Jahas, tää onkin tällainen ”Suuri Pölynumero” tällä kertaa. Pölystä kirjoitettu enemmän kuin Pykälän 75-vuotishistoriateoksen etenemisprosessista IV:ssä mut minkäs teet ku näinkin kuohuttava asia kyseessä...

Ai niin, huomenna on vappu! Jos mä en ole huomenna kipeänä ja jos ei ihan kamalasti sada, niin aiotaan järjestää oma vappu täällä Manchesterissa. No monella teistä on varmasti Facebook-läksyt tehty, mutta organisoidaan siis tämmöinen tapahtuma missä levitetään eurooppalaisten tietoisuutta tästä vuoden legendaarisimmasta juhlasta. Hiusten kiharrusta, hileitä ja serpentiiniä, ilmapalloja, munkkeja ja skumppaa! Mä olin pitkään kauhuissani, että multa jää vapunjuhlinnat kokonaan tältä vuodelta väliin, kunnes tuhansien vuodatettujen kyynelten jälkeen keksin eilen tämän idean. Se, että missaa tapahtuman, milloin saa laillisesti laittaa glitteriä hiuksiin ja silmiin, kirpaisee mua vielä syvemmältä kuin muita.

No mutta, kiva olla takaisin täällä, nähdä ihmisiä tauon jälkeen ja päästä normaaliin päiväjärjestykseen. Hauskaa vappua kaikille ja ottakaa paljon kuvia! Tämä tyttö jatkaa nyt koulutöiden tekemistä ja niistä hileistä haaveilemista.

-N

Finlande!

Heippa ja terveisiä Suomen ihan omasta Manchesterista!

Tulin myöhään keskiviikkoiltana Suomeen viettääkseni vähän lomaa ja kahlatakseni läpi pari harkkapaikkahaastattelua. On ollut tosi ihana nähdä kaikkia ihmisiä ja oon ihan fiiliksissä, että yli viikko vielä pääsiäislomaa edessä! Mutta koska oon päivitellyt kuulumisia taas vähän laiskasti, kelataan nyt täältä Tampereelta käsin nauhaa vähän taaksepäin.

Mun kevätloma jatkui siis Barcelonan jälkeen Lontoossa, jossa asustelin rakkaan Marin kanssa viikon verran aina yhtä upeassa Regent’s Parkin penthousessa. Luksusasunnossa oli kyllä tällä kertaa vähän tyhjää, kun Marin melkein kaikki hulvattomat eurooppalaiset kämppikset olivat menneet käymään lomalla kotonaan. Onneksi mun ja Marin taukoamattomassa aktiivitoiminnassa oleva juorukerho piti huolen siitä, että hiljaisuus ei laskeutunut asuntoon hetkeksikään. Ja jos välillä tytöt nukahti, niin aina vähintään joku Kumman kaa –klippi pauhasi Youtubessa taustalla.

Asunto sinänsä on iso, mutta mun vierailujen aikana asun tietysti Marin kanssa kahdestaan Marin huoneessa. Jostain syystä viikonkin verran jaksaa pienessäkin huoneessa hyvin, kun ollaan vaan niin hyviä kavereita. Mä en oo koskaan pitänyt itseäni minään kämppisihmisenä, mutta itse asiassa jonkun ihanan kaverin kanssa asustellessa elämä voi parhaimmillaan olla todella huippua! Tosin kun kaksi vaatteista ja ylipäätään materiasta pitävää tyttöä asuu samassa huoneessa, paikan yleisilme on kylläkin aika kaoottinen. Mä en voi kuin ihailla mun kärsivällistä emäntää, joka jaksoi taas koko viikon elää loppumattomien mekko- ja laukkukasojen keskellä ;)




Lontoon-reissun ohjelmaan kuului mm. seuraavaa:

- Pääsiäisbrunssi
- Koko torstain kestänyt kävelylenkki kaiken maailman sohojen ja nottinghillien kautta
- Billy Elliot -musikaali; ihan mielettömän hyvä!
- Stand Upia
- Stand Up-klubista yökerhoksi muuttunut paikka, jossa mä tietenkin päädyin poseeraamaan taas tanssilattialla jollekin kameralle ja se kuvahan tietysti joutui kaiken maailman FB-mainoksiin ja skriineille. Milloin mä opin, että jos joku promo- tai lehti-ihminen tulee baarissa kysymään, että voiko musta ottaa kuvan, niin silloin saa myös kieltäytyä? Ettei tule niitä kaiken maailman musiikkivideoyllätyksiä ja loppumattomia jälkipuheita.
- Klubi-illan kotibilejatkot jollain lontoolaisella ökyalueella ihan mielettömässä ökytalossa
- Illallisen valmistamista mun töistä kotiin palaavalle vaimolle
- The Dungeons -kauhumuseo, joka kertoo Lontoon verisestä historiasta Viiltäjä-Jackeineen ja ruttoineen ja jossa on oikeita näyttelijöitä ja mahtavat tehosteet
- Jazzbaaria, jossa ei soitettu jazzia
- London Eye -maailmanpyörä (näkyy Marin kotoa kylpyhuoneen ikkunasta, mutta päästiin tällä reissulla ihan ajelullekin)
- ManU-Chelsea Piccadillyssä urheilubaarissa (eka ManU:n häviöpeli minkä oon ikinä nähnyt, mutta syytän sivussa istuneen Rooneyn loukkaantunutta nilkkaa)
- Suomalaisten kesäklassikoiden kuuntelua, kuten "Jos mä oisin sä", "Liekeissä", "Pelimies" ja "Rusketusraidat"
- Shoppailua

Taas oli hulvattoman hauskaa ja tavattiin vaikka ketä ihmisiä. Lontoossa on aina niin jännä, kun koskaan ei voi tietää, minkä maalaisia ja minkä taustaisia ihmisiä tulee vastaan. Yksi sanoo olevansa joku englantilainen BBC:n ohjaaja tai "melkein Arsenaliin hyväksytty fudispelaaja", toinen eteläafrikkalainen juristi tai vuoristoradan rakentaja, kolmas australialainen rahoitusopiskelija ja siis mitä kaikkea.

Toinen hauska juttu oli huomata, että vaikka kaupunki olisi miten iso ja vaikka paikkoja olisi rajattomasti, aina sitä tulee jotenkin löydettyä "oma kantis". Lontoossa me aina yritetään mennä viikonloppuisin johonkin uuteen jännään paikkaan, mutta hälyttävän usein ollaan lopulta päädytty yhteen tiettyyn istuskelupubiin Camdenissa. Kuviosta tulee ihan mieleen se Kumman kaa -jakso, jossa Anne ja Ellu yrittävät Sir Einon lopetettua etsiä itselleen täydellistä baaria. Siinä jaksossa yritykset eivät jostain syystä tuota tulosta ja naiset päätyvät illan päätteeksi aina jotenkin samaan pubiin. (Anne ja Ellu aluksi: "Ei me nyt täällä käydä, tää on ihan hirvee paikka!" Parin viikon päästä Vesa: "No käyttehän te sittenkin täällä!")

Niin muuten, miksi mun elämästä tulee aina mieleen Kumman kaa??

Suomeen!

Lontoosta palasin tiistaina ja Suomeen lensin siis keskiviikkona. Ensimmäisen yön sain viettää Punavuoressa siskon ihanassa seurassa ja huolenpidossa. Mä olin ihan liikuttunut kun se tuli mua rauttikselle vastaan ja oli tehnyt mulle kanapastaa ja ostanut pepsimaxia ja irtokarkkeja. Sitten se antoi vielä mun nukkua sen sängyssä, vaikka mä olin sanonut että mä voin nukkua oikein hyvin lattiallakin. "Eiku mä oon tottunut nukkuun patjalla ja viihdyn siinä.” Vitsi oli kyllä ollut siskoa ikävä, oli tosi kivaa vaan höpötellä kolmeen ja katsoa Sinkkuelämää!

Torstaina näin vielä aamupäivän pikaisilla ruisleipäkahveilla ihanuus-Lailaa, mikä oli myöskin hirmuisen kivaa. Siitä hyppäsin Tampereen junaan ja tulin moikkaamaan porukoita ja pienempää siskoa. Täällä Tampereella aika onkin mennyt tennistä lätkiessä iskän kanssa ja suomalaisia laatuohjelmia katsoessa digiboxista. Mä olen luonnollisestikin ylpeä siitä, että katsoin heti kotiin tultuani yhdeltä istumalta koko "Martina ja Esko: Vauvakuumetta" -dokumenttisarjan.

Huomenna Hienojen naisten ilta Helsingissä Emman luona! Odottelen sitä jo kovasti, se on ainoa kerta kun mä saatan luistaa tästä mun Suomen terveyslomasta/skumppalakosta (c'moon, jos ne nyt herttaisesti järkkää bileet niin enhän mä nyt jätä väliin!). Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin illan kuvio tulee luultavasti olemaan aika paljon tätä:





Olis kiva kyllä nähdä mahdollisimman paljon kavereita ennen kuin palaan Englantiin, jotenka jos luette näitä updeittauksia ja kalentereissa on teillä tilaa niin soitelkaa niin mennään kahville!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-N