Kevättä ja konkurssisalaattia

Terkkuja keväisestä Manchesterista!

Eilen oli jo terasseilla täyttä, ja tänään spottasin yliopiston nurmikolta ihania kevätkukkia! Aurinko lämmittää jo poskia kivasti, mikä kohentaa myös yleismielialaa aika ratkaisevalla tavalla. Täytyy varmaan alkaa uskoa, että kesään ei oikeasti ole pitkä aika…

Pientä kevätväsymystä on myös havaittavissa, tai en mä tiedä, liittyykö se kevääseen vai opiskeluun vai mihin. Mutta eilenkin kun piti kirjoittaa rikosoikeuden esseetä, niin ajattelin sulkea silmät ”ihan silleen kymmeneks minuutiks”. Heräsin kolmen ja puolen tunnin jälkeen todetakseni, että opiskelulle varattu aika oli kulunut umpeen ja olikin jo aika lähteä tyttöjen illanviettoon. (Muuten, jos vastaisuudessa kuulette mun sanovan kahvilassa että ”ei mua väsytä, en mä tarvi kahvia vaan otan kaakaon suklaahipuilla!”, niin pliis, estäkää mua vaikka voimakeinoin.)

Tyttöjenilta oli kiva, juoruiltiin ja tehtiin suomalaista kotiruokaa! Mikään ainesosahan siinä ei ollut Suomea nähnytkään eikä se ainakaan meidän mummon standardeilla ole missään määrin perinteistä kotiruokaakaan, mutta mulle tuli ainakin siitä vähän koti-ikävä. Nimittäin kokkailtiin tyttöjen kanssa ”konkurssisalaattia”, mitä syödään lähes aina Hienojen naisten illoissa Suomessa! Tässä gourmet-klassikossa on aineksina salaattia, kurkkua, paprikaa, pinaattia, tortellinia, tsatsikia, mozzarellaa, parmankinkkua ja vuohenjuustoa. Parmankinkku ja vuohenjuusto korvataan tosin kotona välillä kanalla ja fetalla, molemmat vaihtoehdot ovat tosi hyviä. Konkurssi-nimitys tulee arvatenkin siitä, että noi ainekset ei välttämättä ole opiskelijabudjetin kannalta niitä ihan kaikkein ideaaleimpia… Ja kyllä, tuollaisten settien jälkeen salikortti on aika välttämätön olla olemassa.

Vaihtaritytöt tykkäsivät salaatista tosi paljon ja sanoivat tekevänsä sitä myöhemmin kotona brittikämppiksilleen. Sen mitä brittidinnereillä oon huomannut, niin brittiopiskelijat ovat usein tosi haltioissaan jo siitä, jos joku joskus paistaa kanan pannulla tai keittää riisin tai perunat kattilassa eikä osta niitä pakastevalmisteina… ”Oh my God, how do you do this, this is like restaurant food!” Tuore salaatti oliiviöljyllä alkaa olla jo tosi hc:ta ja lähennellä melkein Michelin-tason kokkaustaitoja.

Tänään on perjantai ja party night! Oikeustapausessee on melkein valmis ja takana on rivakka treeni, joten mä olen ansainnut pienen nollauksen (tosin ”ansaitseminen” on mun tapauksessa usein vähän suhteellinen käsite, mä saatan sanoa ”ansaitsevani” jotain kivaa jo sen jälkeen kun olen käyttänyt säälittävät viisi minuuttia työsähköpostien selaamiseen tai luentomuistiinpanojen mapittamiseen).

Ennen bileitä aion kuitenkin nukkua pienet päikkärit, jottei hyytyminen uhkaa liian aikaisin. Hauskaa viikonloppua ja kirjoitellaan taas!

-N