Manchester valkokankaalla ja juhlat Facebook-albumissaTänään oltiin Teresan luona katsomassa leffaa 24 Hour Party People, joka kertoo Manchesterin villistä musiikkikulttuurista ja bändielämästä. Oli hauska nähdä tuttuja paikkoja ja kuulla tuttua aksenttia; on hienoa huomata, miten tämän kaupungin ”palapeli” hiljalleen alkaa rakentua mun päässä. Mä en tuntenut Manchesteria ennen tänne tuloa melkein ollenkaan, mutta nyt on hienoa huomata, miten eri osaset linkittyvät toisiinsa ja kuinka kaupunki tuntuu jo tosi kotoisalta. Kun olen takaisin Helsingissä, aion katsoa myös mun Rimakauhua ja rakkautta -boksit uudestaan ensimmäisestä tuotantokaudesta saakka ja seurata sarjan tapahtumakaupunkia ihan uudella silmällä.
Katselin muuten äsken mun Facebook-albumeita ja jotenkin ”24 Hour Party People” tuntuu kuvaavan hyvin pitkälle myös niiden sisältöä. Terveisiä vain äidille! Hieman kyllä hävettää, että jokaisessa kuvassa on joku kuohuviinilasi kädessä, mutta ei, onneksi todellisuus ei ole ihan pelkästään sitä. Totta kai juhliminen kuuluu moneen kivaan viikonloppuun, mutta luojan kiitos mun Erasmus-elämäkään ei ihan niihin kuviin ja tunnelmiin kuitenkaan tiivisty. Jostain syystä kuvia vain tulee näpsittyä useimmiten silloin, kun on kavereiden kanssa pitämässä hauskaa ja kun kaikki ovat pitkän kaavan laittautumisten jälkeen vielä suht kuvaamiskelpoisessa kuosissa. Luennolta, ruokakaupasta tai pyykkituvasta nyt ei vain ole olemassa mitään kuvamateriaalia, ja jos onkin jotain, mun ponnari ja collegehousut -tyyppinen pyykkäyslook nyt ei vain ole kenenkään mittapuulla julkaisukelpoinen. Urheilukuviakaan ei ole otettu niiden vuosien jälkeen, kun faija kävi ahkerasti räpsimässä otoksia jostain mun korispeleistä kun olin 13. Paitsi valmennusvuosilta saattaa olla joitain kuvia myös, täytyykin selailla arkistoja.Nyt kun tuli mieleen, niin kaipaan muuten valmentamista tosi paljon! Haluaisin ihan kamalasti taas valmentaa joitain pieniä tyttöjä tai poikia sitten kun olen taas Suomessa, mä otankin sen lähivuosien missioksi. Mä oon valmentanut koriksessa noin kutosluokkalaisia poikia ja kolmosluokkalaisia tyttöjä. Parasta se oli silloin, kun valmennettiin mun rakkaan ystävän kanssa kahdestaan, siinä juomatauoilla käytettiin taktiikkataulua tärkeisiin tarkoituksiin kuten ”listataan nyt sen Jussin hyvät ja huonot puolet niin selviää kannattaako teidän jatkaa teidän suhdetta”. Ne oli hyviä vuosia, Saiduskaiselle rakkaita terkkuja ja toivottavasti tulet pian käymään täällä <3
Tänne kuuluu kaiken kaikkiaan hyvää, kevät on virallisesti tullut ja ulkona on lämmintä. Kuka ikinä keksi väittää Englantia sateiseksi ja kylmäksi maaksi? Kun mä menin tänäänkin aamulla ulos, siellä oli 16 astetta lämmintä ja elämä hymyili. Luennollekaan ei harmita yhtään mennä, kun voi pomppia sinne uusissa rusettiballerinoissa nurmikon halki auringon häikäistessä silmää :-)
No niin, ennen kuin mä alan kuulostaa liikaa joltain runoja kirjoittavalta neiti v*tun kesäheinältä niin mä lopetan :D Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille ja jaksakaa olla reippaita vielä pari päivää!
-N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti