Reissukuumotuksia

Hola!

Terveisiä aurinkoisesta Barcelonasta. Oli kyllä aivan huippu reissu ja rentoutumiselta ei voinut välttyä. Päätettiin mennä ihan vaan neljän, viiden päivän kaupunkilomalle Eurooppaan, ja koska on vielä maaliskuu, selkeitä auringonottovisioita ei tietenkään asetettu. Mutta lämpöä olikin lopulta parikymmentä astetta ja arskoille oli ihan kunnolla käyttöä! Joka vuosi tuntuu kyllä yhtä luksukselta, kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen voi istua puistonpenkillä tai merellä t-paidassa auringon lämmittäessä poskipäitä.

Virallisessa matkaohjelmassa ei ollut mitään ihmeellistä, tarkoituksena oli käydä lähinnä pakollisella Sagrada Familialla sekä "tsekkaamassa se joku saurus" (=kuuluisa liskopatsas Gaudin suunnittelemassa puistossa Parc Güellissa). Mutta kun jo valmiiksi stressaantunutta mieltä ei ahdistanut liiallisilla museosuunnitelmilla, tulikin lopulta spontaanisti tehtyä jonkunlaisia kivoja kulttuuriretkiä joka päivä.

Barcelonan kevätkonferenssin pääpaino oli tietysti sangrian juonnissa ja tapaksissa sekä ihanan Paulan seurasta nauttimisessa; mehän ei oltu nähty joulun jälkeen. Jonkun mielestä voisi olla uskomatonta, miten höpöttemisen aihetta voi riittää niin taukoamatta loman alusta loppuun. Juttu loppui korkeintaan sen ajaksi, kun yöllä piti pari tuntia nukkua, mutta minkäs teet kun on monen kuukauden osalta avautumiset avautumatta. Vähän väliä tuli tietysti ikävä kaikkia muita Hienoja Naisia ja ajateltiin, että "hitto kun niistäkin olis kivaa olla täällä", mutta ehkä ne järjestelee aikatauluaan seuraavaan konferenssiin ja varmistaa jo ajoissa että ne ei todellakaan missaa sitä :-)



Paluu Manchesteriin oli vähän ankea, miksi aina pitää sataa kaatamalla silloin kun tulee lomalta? Vähän niin kuin että "fine, sulla oli hauskaa, mutta that's it, se on ohi nyt." Toinen asia mikä kotiinpaluussa rasitti oli muistutus siitä, miten britit onnistuvat saamaan laamaannuttavan pitkän jonon aikaan minne tahansa (Disneylandinkin jonot ovat naurettavan lyhyitä verrattuna Primarkin tai jonkun englantilaisen pankin tai ostoskeskuksen jonoihin tavallisena arki-iltapäivänä). Ensin jonotin check-in:iin Barcelonan päässä 1h 20 min, samaan aikaan kun joka ainoaan muuhun maahan menijät soljuivat nopeasti läpi viisi kertaa lyhyempien jonojensa. Manchesterin päässä taas piti jonottaa passikontrolliin niin tuskastuttavan pitkään, että aloin fiksuna tyttönä ajan kuluksi katsoa mun lomakuvia kamerasta. No sehän herätti tietysti virkailijoiden terroristiepäilyt ja multa kysyttiin, puhunko englantia ja olenko ottanut lentokentän tulohallissa salaisia valokuvia. Sitten mun passit skannailtiin ja tehtiin kaikenlaisia varmistustoimenpiteitä. Mä ilmeisesti näytin mun Benettonin pinkissä t-paidassa, farkuissa ja rusettiballerinoissa siltä, että mä olen suurikin uhka Yhdistyneen Kuningaskunnan turvallisuudelle...

Kotiinpaluankeus lieveni huomattavasti, kun pääsin illalla näkemään vaihtarikavereita ja syömään ranskiksia Verenan luo (mun Fish&Chips ilman kalaa). Ne vaihtarit, jotka jäävät lomansa ajaksi Manchesteriin, pitävät samantyyppisiä pyjamabileitä melkein joka ilta. Suurin osa opiskelijoista menee täältä nimittäin easter breakin ajaksi muualle, joten isot talot ovat tyhjillään ja murtovarkaat iloitsevat. Isoon taloon ei kukaan uskalla jäädä yksin yöksi, joten vaihtariporukalla ollaan aina jonkun luona yötä ja katsellaan leffoja ja syödään :-)

Tänään sitten pääsiäisloman maailmanvalloitus jatkuu jälleen Marin luokse Lontooseen. Nyt käyn siis pikaisesti hakemassa pyykit kuivauskoneesta, pakkaan espanjankieliset Cosmoni matkalukemisiksi ja lähden juna-asemalle. Ensi viikolla Lontoon jälkeen Suomeen keskiviikkoillasta, hauskat pari viikkoa siis tiedossa :-)

Hyvää pääsiäisen odottelua kaikille!

-N