Liverpoolii ja jätskialtaita

Beatleseilt terkkui!

Oltiin eilen meinaan Liverpoolissa ja oli ihan hirmuisen kivaa! Se on hauska kaupunki ja vain tunnin bussimatkan päässä Manchesterista. Oli siistii päästä taas meren äärelle, täällä Mansessa kun meret ja järvet loistaa poissaolollaan. On täällä tosin kanaali ja sellainen lowbudget ankkalammikko, mutta ihan kiva oli päästä vähän väljemmille vesille välillä (hahaahhaahah mikä viiltävän terävä kielikuva taas, not).

Liverpoolin satamallahan on synkkä orjahistoria, ja kaupungissa olis ollut myös kansainvälinen orjuusmuseo. Muahan tunnetusti kaikki tollainen skandaalihakuinen kiinnostaa, joten olisin ihan tosi paljon halunnut mennä. Orjamuseot jäi nyt kuitenkin ensi kertaan, koska prioriteettilistalla ensimmäisenä oli tietystikin Beatles-museo. Se oli ihan joka punnan arvoinen, jos yhtään Beatlesit bändinä tai ilmiönä kiinnostaa (ja en tiedä kuinka monella on pokkaa sanoa ettei ollenkaan kiinnosta). Lisäksi ohjelmassa oli shoppailua ja kävelyä ympäri kaupunkia, meillä oli yllättävänkin asiantuntevana oppaana meidän Liverpoolista kotoisin oleva arkkitehtiopiskelijakaveri. Ihan loistava päivä kyl!

Kun tulin kotiin ja avasin meidän pihaportin ihan koomassa, en voinut uskoa silmiäni kun näin että meidän asuntolan pihassa oli käynnissä ihan maailmanlopun bileet. Joku hall-toimikunta oli järkännyt jonkun kesä-/tenttienpäättymistapahtuman, jossa sadat mun naapurit bilettivät. Paikalla oli pomppulinna, livebändi, juomia ja kokit, ketkä paistoivat ihmisille ilmaisia hampurilaisia. Ja paras juttu oli tietysti jätskiauto, joka jakoi ihmisille ilmaisia pehmistötteröitä mansikkahillolla ja suklaatangolla! Mä voin kertoa, että harvoin mun paluu opiskelija-asuntolaan on ollut näin miellyttävä - ja mun silmissä tän paikan viihtymispisteet nousi kyllä huimasti. Mulla jäi bileet kyllä tällä kertaa väliin, mutta en tietenkään suostunut poistumaan paikalta liittymättä ekana jätskijonoon...



Tänään oonkin sit vaan käynyt jugurttiaamiaisella (jugurttia ei meinaa saada oikein mistään, niin sitä varten pitää erikseen matkustaa tiettyihin italialaisiin kahviloihin, mistä sitä löytyy), pakkaillut, käynyt yliopistolla hoitamassa asioita, sulkenut pankkitilin ja semmosta arkista. Ai niin, ja kävin mä taidemuseossa! Kävin siellä kylläkin yksin, koska mä tunnen mun kaverit että ne on hirveen kiinnostuneita joka ainoosta teoksesta ja mun kärsivällisyys ei vaan ikinä kestä. Tykkään purjehtia nopeasti läpi sen näyttelyn, tulee tunne että on sivistänyt itseään muttei sentään liikaa.

Ja loppuun vielä päivän luku: 17. Se on mekkojen määrä, mitä oon ostanut vaihdon aikana; laskin just. Painorajoitusten kanssa voi olla vähän hiljaista...

Mut hei, pian nähdään, 3 more days to go!!

-N

Exams over!

Moiiii,

Täältä kirjoitellaan nyt viimeisiä kertoja, koska mun Erasmus alkaa olla kohta paketissa. Suomeen palaan ensi viikon sunnuntaina myöhään illalla, ja seuraavana aamuna alkaakin jo harjoittelu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mun kesäloma ja aika rentoutua on juurikin NYT.

Tiistaina oli viimeinen tentti, ja ihan pakko sanoa, etten pitkään aikaan muista koska olis ollut niin hyvä fiilis kuin koesalista palattuani. Tunnelma oli yhtä euforinen kuin silloin about ykstoista vuotta sitten oikiksen pääsykokeesta lähtiessä. Ja myös kasvot näytti yhtä verettömältä kuin silloin, mä voin kertoa että sillä lookilla mut palkattais Twilight 4:seen ihan koska tahansa.

Vaikka Helsinginkin tentit on sinänsä ihan vaativia, niin niihin lukeminen sujuu tosi rutiinilla ja aina tietää, että kuukauden päästä on uusimismahdollisuus. Täällä tentteihin valmistautuminen oli aika paljon rankempaa, koska homma piti saada kerralla läpi, koska mulla ei ollut mitään käsitystä, millaista osaamista tenteissä vaaditaan, koska työkieli oli englanti ja oikeusjärjestelmä vieras. Plus, koko kevätlukukauden loppukokeet tehdään kerralla, joten samaan aikaan pitää tahkota montaa eri ainetta. Voin kertoa, että niitä common law -tapausten nimiä ja kuvauksia ulkoa opetellessa tuli vähän itku silmään siinä seitsemännenkymmenen tapauksen kohdalla...

Koesaleissa oli aika virallinen meininki; kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin perusteellisesti, jokaisen piti istua etukäteen määrätyillä paikoilla, lyijykynää ei saanut käyttää, tenttipaperin lisäksi piti täyttää ja allekirjoittaa miljoona muuta lomaketta, kokeen jälkeen ei saanut liikkua omalta paikalta eikä puhua kellekään ennen kuin annettiin lupa, ja omaa nimeä ei saanut objektiivisuussyistä kirjoittaa vastauspaperiin. Paikan päällä oli suurin piirtein virkavalta julistamassa juhlallisesti koetilaisuuden sääntöjä ja muistuttamassa, että koepaperin ulosvieminen salista on rikos. Jotenkin alkoi oman tiedekunnan meininki tuntua yllättävän leppoisalta. Ylipäätään sekin, että tenttikierroksia ja yrittämismahdollisuuksia on vuodessa niin monta, on jo mun mielestä tosi opiskelijaystävällistä. Niin paljon kuin Hgin oikista onkin moitittu joustamattomuudesta, niin mä lupaan kyllä jatkossa pitää vähän pienempää meteliä, kun on kokemusta paljon tiukemmasta ja kurinpidollisemmasta systeemistä.

Mutta nyt oon siis virallisesti lomalla! Vapaapäivien ohjelmaan on kuulunut ainakin urheilua, auringonottoa, shoppailua ja BBQ:ta. Huomenna taas yhdet romanttiset puistotreffit ja skumppaa ja mansikoita:-) Manchesterin kesä on kyllä superi-ihana.

Ainoa huono puoli on tietysti tää jäähyväisten sanominen jollekin joka päivä. No te monet ketkä ootte ollut vaihdossa niin tiedätte kyllä tasan tarkkaan, miten kuvio menee. Aina joutuu sanomaan byebye ja samalla semikepeästi lisäämään että kyllähän me nähdään taas pian, vaikkei kumpikaan voi oikeasti olla ihan varma että nähdäänkö ehkä enää koskaan. Tänään Sage lähti takaisin Amerikkaan ja sekin oli tosi surullista, se on niin kaukana.

Mut ainakin läksiäisbileitä ja -picnicejä riittää! Katrin yritti muuten tänään tehdä Nelli-posen, joka on täällä jo ihan legendaarinen. Mun ilme muuttuu kuulemma välittömästi tiettyyn poseen aina kun vähänkin kuulen jotain kahinaa, että joku kaivaa kameraa laukun pohjalta (mitä en tietenkään tunnusta). No joo, mut mun mielestä ihan ok yritys saksalaiselta, ehkä tota hymyä ja leuan kulmaa vois vielä hiukkasen hioa.



Lämmintä kesäkuuta kaikille! Siis nyt on oikeasti kesäkuu, vieläkin vaikee tajuta!

-N