Liverpoolii ja jätskialtaita

Beatleseilt terkkui!

Oltiin eilen meinaan Liverpoolissa ja oli ihan hirmuisen kivaa! Se on hauska kaupunki ja vain tunnin bussimatkan päässä Manchesterista. Oli siistii päästä taas meren äärelle, täällä Mansessa kun meret ja järvet loistaa poissaolollaan. On täällä tosin kanaali ja sellainen lowbudget ankkalammikko, mutta ihan kiva oli päästä vähän väljemmille vesille välillä (hahaahhaahah mikä viiltävän terävä kielikuva taas, not).

Liverpoolin satamallahan on synkkä orjahistoria, ja kaupungissa olis ollut myös kansainvälinen orjuusmuseo. Muahan tunnetusti kaikki tollainen skandaalihakuinen kiinnostaa, joten olisin ihan tosi paljon halunnut mennä. Orjamuseot jäi nyt kuitenkin ensi kertaan, koska prioriteettilistalla ensimmäisenä oli tietystikin Beatles-museo. Se oli ihan joka punnan arvoinen, jos yhtään Beatlesit bändinä tai ilmiönä kiinnostaa (ja en tiedä kuinka monella on pokkaa sanoa ettei ollenkaan kiinnosta). Lisäksi ohjelmassa oli shoppailua ja kävelyä ympäri kaupunkia, meillä oli yllättävänkin asiantuntevana oppaana meidän Liverpoolista kotoisin oleva arkkitehtiopiskelijakaveri. Ihan loistava päivä kyl!

Kun tulin kotiin ja avasin meidän pihaportin ihan koomassa, en voinut uskoa silmiäni kun näin että meidän asuntolan pihassa oli käynnissä ihan maailmanlopun bileet. Joku hall-toimikunta oli järkännyt jonkun kesä-/tenttienpäättymistapahtuman, jossa sadat mun naapurit bilettivät. Paikalla oli pomppulinna, livebändi, juomia ja kokit, ketkä paistoivat ihmisille ilmaisia hampurilaisia. Ja paras juttu oli tietysti jätskiauto, joka jakoi ihmisille ilmaisia pehmistötteröitä mansikkahillolla ja suklaatangolla! Mä voin kertoa, että harvoin mun paluu opiskelija-asuntolaan on ollut näin miellyttävä - ja mun silmissä tän paikan viihtymispisteet nousi kyllä huimasti. Mulla jäi bileet kyllä tällä kertaa väliin, mutta en tietenkään suostunut poistumaan paikalta liittymättä ekana jätskijonoon...



Tänään oonkin sit vaan käynyt jugurttiaamiaisella (jugurttia ei meinaa saada oikein mistään, niin sitä varten pitää erikseen matkustaa tiettyihin italialaisiin kahviloihin, mistä sitä löytyy), pakkaillut, käynyt yliopistolla hoitamassa asioita, sulkenut pankkitilin ja semmosta arkista. Ai niin, ja kävin mä taidemuseossa! Kävin siellä kylläkin yksin, koska mä tunnen mun kaverit että ne on hirveen kiinnostuneita joka ainoosta teoksesta ja mun kärsivällisyys ei vaan ikinä kestä. Tykkään purjehtia nopeasti läpi sen näyttelyn, tulee tunne että on sivistänyt itseään muttei sentään liikaa.

Ja loppuun vielä päivän luku: 17. Se on mekkojen määrä, mitä oon ostanut vaihdon aikana; laskin just. Painorajoitusten kanssa voi olla vähän hiljaista...

Mut hei, pian nähdään, 3 more days to go!!

-N

Exams over!

Moiiii,

Täältä kirjoitellaan nyt viimeisiä kertoja, koska mun Erasmus alkaa olla kohta paketissa. Suomeen palaan ensi viikon sunnuntaina myöhään illalla, ja seuraavana aamuna alkaakin jo harjoittelu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että mun kesäloma ja aika rentoutua on juurikin NYT.

Tiistaina oli viimeinen tentti, ja ihan pakko sanoa, etten pitkään aikaan muista koska olis ollut niin hyvä fiilis kuin koesalista palattuani. Tunnelma oli yhtä euforinen kuin silloin about ykstoista vuotta sitten oikiksen pääsykokeesta lähtiessä. Ja myös kasvot näytti yhtä verettömältä kuin silloin, mä voin kertoa että sillä lookilla mut palkattais Twilight 4:seen ihan koska tahansa.

Vaikka Helsinginkin tentit on sinänsä ihan vaativia, niin niihin lukeminen sujuu tosi rutiinilla ja aina tietää, että kuukauden päästä on uusimismahdollisuus. Täällä tentteihin valmistautuminen oli aika paljon rankempaa, koska homma piti saada kerralla läpi, koska mulla ei ollut mitään käsitystä, millaista osaamista tenteissä vaaditaan, koska työkieli oli englanti ja oikeusjärjestelmä vieras. Plus, koko kevätlukukauden loppukokeet tehdään kerralla, joten samaan aikaan pitää tahkota montaa eri ainetta. Voin kertoa, että niitä common law -tapausten nimiä ja kuvauksia ulkoa opetellessa tuli vähän itku silmään siinä seitsemännenkymmenen tapauksen kohdalla...

Koesaleissa oli aika virallinen meininki; kaikkien henkilöllisyys tarkistettiin perusteellisesti, jokaisen piti istua etukäteen määrätyillä paikoilla, lyijykynää ei saanut käyttää, tenttipaperin lisäksi piti täyttää ja allekirjoittaa miljoona muuta lomaketta, kokeen jälkeen ei saanut liikkua omalta paikalta eikä puhua kellekään ennen kuin annettiin lupa, ja omaa nimeä ei saanut objektiivisuussyistä kirjoittaa vastauspaperiin. Paikan päällä oli suurin piirtein virkavalta julistamassa juhlallisesti koetilaisuuden sääntöjä ja muistuttamassa, että koepaperin ulosvieminen salista on rikos. Jotenkin alkoi oman tiedekunnan meininki tuntua yllättävän leppoisalta. Ylipäätään sekin, että tenttikierroksia ja yrittämismahdollisuuksia on vuodessa niin monta, on jo mun mielestä tosi opiskelijaystävällistä. Niin paljon kuin Hgin oikista onkin moitittu joustamattomuudesta, niin mä lupaan kyllä jatkossa pitää vähän pienempää meteliä, kun on kokemusta paljon tiukemmasta ja kurinpidollisemmasta systeemistä.

Mutta nyt oon siis virallisesti lomalla! Vapaapäivien ohjelmaan on kuulunut ainakin urheilua, auringonottoa, shoppailua ja BBQ:ta. Huomenna taas yhdet romanttiset puistotreffit ja skumppaa ja mansikoita:-) Manchesterin kesä on kyllä superi-ihana.

Ainoa huono puoli on tietysti tää jäähyväisten sanominen jollekin joka päivä. No te monet ketkä ootte ollut vaihdossa niin tiedätte kyllä tasan tarkkaan, miten kuvio menee. Aina joutuu sanomaan byebye ja samalla semikepeästi lisäämään että kyllähän me nähdään taas pian, vaikkei kumpikaan voi oikeasti olla ihan varma että nähdäänkö ehkä enää koskaan. Tänään Sage lähti takaisin Amerikkaan ja sekin oli tosi surullista, se on niin kaukana.

Mut ainakin läksiäisbileitä ja -picnicejä riittää! Katrin yritti muuten tänään tehdä Nelli-posen, joka on täällä jo ihan legendaarinen. Mun ilme muuttuu kuulemma välittömästi tiettyyn poseen aina kun vähänkin kuulen jotain kahinaa, että joku kaivaa kameraa laukun pohjalta (mitä en tietenkään tunnusta). No joo, mut mun mielestä ihan ok yritys saksalaiselta, ehkä tota hymyä ja leuan kulmaa vois vielä hiukkasen hioa.



Lämmintä kesäkuuta kaikille! Siis nyt on oikeasti kesäkuu, vieläkin vaikee tajuta!

-N

25 astetta, 25 noppaa

Aurinkoiset terveiset tenttikirjojen keskeltä!

Tulin vain hehkuttamaan, että on ollut aika ihana päivä ollakseen lähtökohtaisesti ankea päivä. Tentit alkavat ensi viikolla enkä mä ole lähelläkään lukuaikatauluissa pysymistä, joten tämä aika on omistettu tenttikoomailulle (vaatimattomat 25 nopan tentit ilman lakikirjaa, uskaltaisin ennustaa ettei mene ihan yhtä rutiinilla kuin Helsingissä...). Tänään mä en ole puhunut oikein kellekään enkä tavannut ketään ihmisiä, mutta aurinko on paistanut niin nätisti ja jätski on ollut niin hyvää, että väkisinkin ei voi v*tuttaa.

Vaikka sitä onkin täysin sidottu kirjoihin, niin tavallaan tässä tulee sellainen uskomaton vapauden tunne. Voi maata nurmikolla meidän asuntolan sisäpihan mäellä ja käydä ostamassa jätskiä tai kahvia vastapäisestä Mäkistä silloin kun siltä tuntuu. Tällaiseen opiskeluun omistautumiseen ei mulla ole aikaisemmin koskaan oikein ollut mahdollisuutta, koska Suomessa aika menee suurimmaksi osaksi töissä käymiseen. Vaikka mun kokemuksen mukaan opiskelu on täällä vaativampaa ja aikaavievempää kuin Suomessa, sitä on samalla kuitenkin melkein kuin lomalla, kun ei tarvi tehdä siinä sivussa töitä.

Äääh, saanko muuten valittaa yhdestä asiasta? Nimittäin nää nuoret brittiopiskelijat täällä on suureksi osaksi ihan supervastuuttomia, mikä saa tällaisen vanhan tädin pasmat sekaisin (mitä vittuu pasmat sekaisin muuten ees tarkoittaa?? Mä en siis todellakaan tiedä, mutta se kuulostaa sellaiselta mitä vanhoille naisille tapahtuu kun ne on pöyristyneitä jostakin asiasta)...

Nyt kun täällä on helteet menossa niin jengihän bilettää ihan kuusnolla tossa meidän asuntolan puutarhassa, mellakoi ja ilakoi niin kuin paheellinen nuoriso tekee. Yhtään ainoaa pulloa ei kuitenkaan vaivauduta viemään roskikseen vaan porukka lähtee siitä nukkumaan ja palaa aamulla normaalisti takaisin opiskelemaan tai ottamaan arskaa. Niin tänään aamulla sellainen vanha mies, joka on täällä töissä, joutui sitten yksin keräilemään niitä pulloja ja pikaruokaroskia ja kakskymmentä teiniä vain katseli vierestä niin kuin ne olis ollut sen miehen pomoja. Nää 19-vuotiaat on tottuneet, että äiti siivoaa niiden sotkut ja kukaan ei ota mitään vastuuta yhteisestä pihasta. Onneksi kaks jäbää kävi kysymässä, että tarvitseeko se mies apua, ja sen miehen ilme kirkastui ihan liikuttavasti ja se vastasi että kyllä kiitos. Niiden poikien käytös teki muhun kyllä ihan uskomattoman vaikutuksen, oikein tippa meinas tulla linssiin (olipa sekin taas mummomaisesti sanottu) :D Mä autoin kans sit siivoamaan sitä vapunjälkeistä Kaivopuistoa muistuttavaa pihaa, ja ehkä 45 minuuttia siinä meni... Se mies oli ihan silminnähden kiitollinen ja se halusi ottaa meidän nimet oikein ylös "ku ei häntä kukaan koskaan auta".

Muutenkin kyl huomaa, että Englannissa opiskelijat on kamalan nuoria; munkin kursseilla kaikki undergraduatet vaihtareita lukuunottamatta on 19-21 v... Noooo onneksi oon törmännyt joihinkin ihan kypsiinkin ja oikeinkin kivoihin tyyppeihin (!), mut iso osa on kyllä vähän tällaisia äidin helmoissa kasvaneita. Kyllä sen huomaa kaikkialla; asuntojen sotkuisuudesta, koripallopelien äänistä yläkerrassa aamukahdelta, huonekalujen epäjärjestyksestä "ei saa koskea lattiaan" -leikkien jälkeen... Yliopiston sivuillakin on osio "vanhemmille", jossa äitejä ja isiä vakuutellaan, että kyllä täällä opiskelijoista pidetään hyvää huolta, vaikka lasten kotoa muuttaminen onkin usein "such emotional time"...

No niin, ennen kuin mä muutun kokonaan harmaantuneeksi Suuri Käsityölehti -julkaisun kestotilaajaksi niin menen meikkaamaan rajut silmämeikit, laittamaan pari kukkaa hiuksiin ja vetämään skandinaaviset perseet! Mun paras kaveri Anna lähtee nimittäin huomenna takaisin Ruotsiin, ja tänään on kuulemma maailmanlopun bileet. Yritän tietysti olla hankkimatta huonoa oloa huomiselle, koska tenttikirjat eivät lue itse itseään. Mutta kyllä Annan lähtö nyt pari Mojitoa ansaitsee.

Ai niin, mun vikat vierailijat olivat käymässä viime viikonloppuna ja tällä viikolla. Marja ja se nörtti oikislainen siskosein olivat täällä siis vuorotellen kylässä ja mua ilahduttamassa. Onneksi ne ei aiheuttaneet liikaa viihdyttämispaineita stressaantuneelle opiskelijalle, ne ei halunneet muuta kuin "shoppailla ja syödä". Emmin kaa esimerkiks syötiin tommoset pirtelöt kuin tossa kuvassa; siellä milkshake-paikassa saa tunkea minkä tahansa sadasta suklaapatukasta blenderiin, ja siitä tehdään pirtelö. That's what I call a business idea.

Mutta nyt moikkamoi ja kirjotelkaa :)

-N

Lukeekohan tätä enää kukaan?

Moikka!

Ja anteeksi hiljaiselo, tää on päivityshitauden puolesta varmaan the worst blog in human history... Mä yritän ryhdistäytyä tämän kanssa tenttiviikoista huolimatta, koska ihan kiva yrittää myös vaihdon loppumetreiltä jotain kuulumisia saada ylös.

Nyt on siis vihoviimeisetkin esseet ja loppuraportit palautettu ja on aika keskittyä pelkästään tuleviin tentteihin. Mä en aio ottaa mitään stressiä minkään maailman arvosanoista, mutta edes jotain noppia olisi kamalan kiva saada sinne oodiin kirjattua. Että on sitten jotain todistusaineistoa että oon täällä ollut FB-kuvien ja maksa-arvotaulukoiden lisäksi.

Juhlarintamalla viimeisiä isoja tapahtumia oli tietystikin tämä meidän Manchesterin Vappu. Vappujuhlinnat sujuivat todella kivasti ja mä uskon, että tämä hieno juhlaperinne leviää vaihtareiden mukana aina Amerikan mantereelle asti. Kaikilla oli nimittäin tosi kivaa ja kuuden juomalajin vappubrunssi pihalla onnistui odotukset ylittävän hyvin. Serpentiiniä en löytänyt koko kaupungista, mutta onneksi pidin huolen, ettei ainakaan glitteri loppunut bileistä kesken (niitä löytyi kultaisina, sinisinä, hopeisina, tähtinä, valkoisina hippuina ja pieninä sydäminä). Me ei koskaan leikitty pienenä prinsessoja tai keijuja niin tämä hilevaihe on sitten ikävä kyllä tullut mulle sellaiset 20 vuotta myöhässä.

Toinen juhlahumutapahtuma ajoittui sitten viime viikonlopulle, kun Maikko tuli käymään täällä Lontoosta. Kierreltiin neljä päivää ympäri Manchesteria ja lääkäriasemakin tuli tutuksi, älkää kysykö :D Vietettiin samalla vähän hemmottelu- ja hyvinvointiviikonloppua kesken stressaavien aikojen, käytiin mm. shoppailemassa ja leikkimässä kesää suihkurusketuspaikassa. Tosin siinä vaiheessa kun lauantaina käveltiin korkkarit kädessä aamuviideltä kotiin, tuli väkisinkin mieleen, että tulipa taas hienosti pidettyä kropasta huolta...

Nyt olen sitten opiskellut ja urheillut ahkerasti tämän viikon. Hengaillut puistossa. Syönyt sushipaikassa (ne katsoi mua vähän oudosti kun painotin, että oon sitten äärimmäisen allerginen kalalle). Pessyt pyykkiä. Nähnyt ihmisiä. Käynyt katsomassa leffassa Cemetery Junctionin ja Jennifer Lopezin BackUp Planin, kun leffassa käyminen on maksanut sellaiset 2,75 puntaa (Jennifer ei muuten ollut ollenkaan niin ärsyttävä diiva kuin yleensä, se oli paljon sympaattisempi ku se oli raskaana ja iso, onko vähän katkeraa puhetta kenties hmm?).

Tänä viikonloppuna vierailijoita tulee lissää; yksi kaveri tänään ja sisko sunnuntaina. Samalla mä yritän tietysti ehtiä näkemään näitä kv.ihmisiäkin mahdollisimman paljon, lopunajan kellot hakkaa nimittäin jo ikävästi takaraivossa ja ensimmäisten vaihtarikavereiden kotiipaluu on jo viikon päästä :-( Voivoivoi mä tuun itkemään...

No, mä kirjoittelen lisää myöhemmin. Mulla aina välillä käy mielessä, että tosta ja tosta pitäisi kirjoittaa, mutta jotenkin koskaan ei löydy täydellistä kirjoitushetkeä. Mutta mä lupaan kirjoittaa. Sikäli jos tätä kukaan enää lukee :-)

Nauttikaa helteistä! Täälläkin on ainakin 11 astetta.

-N

Pölytarinoita

Noniin vihdoin,

Islantilaiset pölypallot on voitettu ja vaihtarit saatu lennätettyä takaisin Iso-Britanniaan viime viikon aikana. Eyjafjallajökullin tulivuori on purkautunut vuosina 920, 1612, 1821–1823, ja oli täysin odotettavissa, että se tapahtuu uudestaan juurikin samalla viikolla, kun meidän kaikkien piti lentää lomalta takaisin Manchesteriin. Mä en vain huolimattomuuksissani ollut tullut ajatelleeksi tätä ilmiselvää geofyysistä riskiä, kun oli siinä kaikkea muuta mielessä, joten en oikein ollut tajunnut varautua siihen.

Mutta en mä voi suuremmin valittaa; mä olin onneksi jumissa ihan vain kotona Suomessa, eikä mulle koitunut sen kummempia kriisejä tai kuluja. Noi oudot jenkit olivat päättäneet lähteä junailemaan ja lauttailemaan takaisin Britteihin niiden Euroopan-reissuilta. Niiden paluumatkat olivat kestäneet jotain viisi päivää ja maksaneet 400-500 euroa, miettikää! So not worth it, sanon minä; sillä aikaa kun ne hikoilivat jossain täysissä junissa keskellä kaaosta, mä tapasin kavereita, kirjoitin esseetä ja treenasin rentoutuneena viikon verran, kunnes pääsin sunnuntaina lähtemään alkuperäisellä lentolipullani ja mitään ylimääräistä maksamatta takaisin Manchesteriin. Loppu hyvin jne., ja olipa tääkin nyt taas kiinnostava tarina.

Täällä Englannissa on nyt alkukesä, ja tuomissa ja omenapuissa on ihanalta tuoksuvia kukkia. Mutta koska mun elämässä vaan mikään nyt ei mene niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä, niin totta kai tällä kaikella on pienet ikävät sivuvaikutuksensa ja mulla on kauheat siitepölyallergiat päällä ja ilmastonvaihdos on aiheuttanut flunssan. Ja sain taas tämän aamun stalkata käytävässä, milloin asuntolan siivooja tulee käymään, jotta saisin lainata pölynimuria huoneen imurointia varten. Siivosin viimeksi joskus ennen pääsiäislomaa, ja viiden viikon pölyillä kokolattiamatolla tuskin voi olla ainakaan keuhkojen terveyttä edistävää vaikutusta…

Jahas, tää onkin tällainen ”Suuri Pölynumero” tällä kertaa. Pölystä kirjoitettu enemmän kuin Pykälän 75-vuotishistoriateoksen etenemisprosessista IV:ssä mut minkäs teet ku näinkin kuohuttava asia kyseessä...

Ai niin, huomenna on vappu! Jos mä en ole huomenna kipeänä ja jos ei ihan kamalasti sada, niin aiotaan järjestää oma vappu täällä Manchesterissa. No monella teistä on varmasti Facebook-läksyt tehty, mutta organisoidaan siis tämmöinen tapahtuma missä levitetään eurooppalaisten tietoisuutta tästä vuoden legendaarisimmasta juhlasta. Hiusten kiharrusta, hileitä ja serpentiiniä, ilmapalloja, munkkeja ja skumppaa! Mä olin pitkään kauhuissani, että multa jää vapunjuhlinnat kokonaan tältä vuodelta väliin, kunnes tuhansien vuodatettujen kyynelten jälkeen keksin eilen tämän idean. Se, että missaa tapahtuman, milloin saa laillisesti laittaa glitteriä hiuksiin ja silmiin, kirpaisee mua vielä syvemmältä kuin muita.

No mutta, kiva olla takaisin täällä, nähdä ihmisiä tauon jälkeen ja päästä normaaliin päiväjärjestykseen. Hauskaa vappua kaikille ja ottakaa paljon kuvia! Tämä tyttö jatkaa nyt koulutöiden tekemistä ja niistä hileistä haaveilemista.

-N

Finlande!

Heippa ja terveisiä Suomen ihan omasta Manchesterista!

Tulin myöhään keskiviikkoiltana Suomeen viettääkseni vähän lomaa ja kahlatakseni läpi pari harkkapaikkahaastattelua. On ollut tosi ihana nähdä kaikkia ihmisiä ja oon ihan fiiliksissä, että yli viikko vielä pääsiäislomaa edessä! Mutta koska oon päivitellyt kuulumisia taas vähän laiskasti, kelataan nyt täältä Tampereelta käsin nauhaa vähän taaksepäin.

Mun kevätloma jatkui siis Barcelonan jälkeen Lontoossa, jossa asustelin rakkaan Marin kanssa viikon verran aina yhtä upeassa Regent’s Parkin penthousessa. Luksusasunnossa oli kyllä tällä kertaa vähän tyhjää, kun Marin melkein kaikki hulvattomat eurooppalaiset kämppikset olivat menneet käymään lomalla kotonaan. Onneksi mun ja Marin taukoamattomassa aktiivitoiminnassa oleva juorukerho piti huolen siitä, että hiljaisuus ei laskeutunut asuntoon hetkeksikään. Ja jos välillä tytöt nukahti, niin aina vähintään joku Kumman kaa –klippi pauhasi Youtubessa taustalla.

Asunto sinänsä on iso, mutta mun vierailujen aikana asun tietysti Marin kanssa kahdestaan Marin huoneessa. Jostain syystä viikonkin verran jaksaa pienessäkin huoneessa hyvin, kun ollaan vaan niin hyviä kavereita. Mä en oo koskaan pitänyt itseäni minään kämppisihmisenä, mutta itse asiassa jonkun ihanan kaverin kanssa asustellessa elämä voi parhaimmillaan olla todella huippua! Tosin kun kaksi vaatteista ja ylipäätään materiasta pitävää tyttöä asuu samassa huoneessa, paikan yleisilme on kylläkin aika kaoottinen. Mä en voi kuin ihailla mun kärsivällistä emäntää, joka jaksoi taas koko viikon elää loppumattomien mekko- ja laukkukasojen keskellä ;)




Lontoon-reissun ohjelmaan kuului mm. seuraavaa:

- Pääsiäisbrunssi
- Koko torstain kestänyt kävelylenkki kaiken maailman sohojen ja nottinghillien kautta
- Billy Elliot -musikaali; ihan mielettömän hyvä!
- Stand Upia
- Stand Up-klubista yökerhoksi muuttunut paikka, jossa mä tietenkin päädyin poseeraamaan taas tanssilattialla jollekin kameralle ja se kuvahan tietysti joutui kaiken maailman FB-mainoksiin ja skriineille. Milloin mä opin, että jos joku promo- tai lehti-ihminen tulee baarissa kysymään, että voiko musta ottaa kuvan, niin silloin saa myös kieltäytyä? Ettei tule niitä kaiken maailman musiikkivideoyllätyksiä ja loppumattomia jälkipuheita.
- Klubi-illan kotibilejatkot jollain lontoolaisella ökyalueella ihan mielettömässä ökytalossa
- Illallisen valmistamista mun töistä kotiin palaavalle vaimolle
- The Dungeons -kauhumuseo, joka kertoo Lontoon verisestä historiasta Viiltäjä-Jackeineen ja ruttoineen ja jossa on oikeita näyttelijöitä ja mahtavat tehosteet
- Jazzbaaria, jossa ei soitettu jazzia
- London Eye -maailmanpyörä (näkyy Marin kotoa kylpyhuoneen ikkunasta, mutta päästiin tällä reissulla ihan ajelullekin)
- ManU-Chelsea Piccadillyssä urheilubaarissa (eka ManU:n häviöpeli minkä oon ikinä nähnyt, mutta syytän sivussa istuneen Rooneyn loukkaantunutta nilkkaa)
- Suomalaisten kesäklassikoiden kuuntelua, kuten "Jos mä oisin sä", "Liekeissä", "Pelimies" ja "Rusketusraidat"
- Shoppailua

Taas oli hulvattoman hauskaa ja tavattiin vaikka ketä ihmisiä. Lontoossa on aina niin jännä, kun koskaan ei voi tietää, minkä maalaisia ja minkä taustaisia ihmisiä tulee vastaan. Yksi sanoo olevansa joku englantilainen BBC:n ohjaaja tai "melkein Arsenaliin hyväksytty fudispelaaja", toinen eteläafrikkalainen juristi tai vuoristoradan rakentaja, kolmas australialainen rahoitusopiskelija ja siis mitä kaikkea.

Toinen hauska juttu oli huomata, että vaikka kaupunki olisi miten iso ja vaikka paikkoja olisi rajattomasti, aina sitä tulee jotenkin löydettyä "oma kantis". Lontoossa me aina yritetään mennä viikonloppuisin johonkin uuteen jännään paikkaan, mutta hälyttävän usein ollaan lopulta päädytty yhteen tiettyyn istuskelupubiin Camdenissa. Kuviosta tulee ihan mieleen se Kumman kaa -jakso, jossa Anne ja Ellu yrittävät Sir Einon lopetettua etsiä itselleen täydellistä baaria. Siinä jaksossa yritykset eivät jostain syystä tuota tulosta ja naiset päätyvät illan päätteeksi aina jotenkin samaan pubiin. (Anne ja Ellu aluksi: "Ei me nyt täällä käydä, tää on ihan hirvee paikka!" Parin viikon päästä Vesa: "No käyttehän te sittenkin täällä!")

Niin muuten, miksi mun elämästä tulee aina mieleen Kumman kaa??

Suomeen!

Lontoosta palasin tiistaina ja Suomeen lensin siis keskiviikkona. Ensimmäisen yön sain viettää Punavuoressa siskon ihanassa seurassa ja huolenpidossa. Mä olin ihan liikuttunut kun se tuli mua rauttikselle vastaan ja oli tehnyt mulle kanapastaa ja ostanut pepsimaxia ja irtokarkkeja. Sitten se antoi vielä mun nukkua sen sängyssä, vaikka mä olin sanonut että mä voin nukkua oikein hyvin lattiallakin. "Eiku mä oon tottunut nukkuun patjalla ja viihdyn siinä.” Vitsi oli kyllä ollut siskoa ikävä, oli tosi kivaa vaan höpötellä kolmeen ja katsoa Sinkkuelämää!

Torstaina näin vielä aamupäivän pikaisilla ruisleipäkahveilla ihanuus-Lailaa, mikä oli myöskin hirmuisen kivaa. Siitä hyppäsin Tampereen junaan ja tulin moikkaamaan porukoita ja pienempää siskoa. Täällä Tampereella aika onkin mennyt tennistä lätkiessä iskän kanssa ja suomalaisia laatuohjelmia katsoessa digiboxista. Mä olen luonnollisestikin ylpeä siitä, että katsoin heti kotiin tultuani yhdeltä istumalta koko "Martina ja Esko: Vauvakuumetta" -dokumenttisarjan.

Huomenna Hienojen naisten ilta Helsingissä Emman luona! Odottelen sitä jo kovasti, se on ainoa kerta kun mä saatan luistaa tästä mun Suomen terveyslomasta/skumppalakosta (c'moon, jos ne nyt herttaisesti järkkää bileet niin enhän mä nyt jätä väliin!). Jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin illan kuvio tulee luultavasti olemaan aika paljon tätä:





Olis kiva kyllä nähdä mahdollisimman paljon kavereita ennen kuin palaan Englantiin, jotenka jos luette näitä updeittauksia ja kalentereissa on teillä tilaa niin soitelkaa niin mennään kahville!

Hyvää viikonloppua kaikille!

-N

Reissukuumotuksia

Hola!

Terveisiä aurinkoisesta Barcelonasta. Oli kyllä aivan huippu reissu ja rentoutumiselta ei voinut välttyä. Päätettiin mennä ihan vaan neljän, viiden päivän kaupunkilomalle Eurooppaan, ja koska on vielä maaliskuu, selkeitä auringonottovisioita ei tietenkään asetettu. Mutta lämpöä olikin lopulta parikymmentä astetta ja arskoille oli ihan kunnolla käyttöä! Joka vuosi tuntuu kyllä yhtä luksukselta, kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen voi istua puistonpenkillä tai merellä t-paidassa auringon lämmittäessä poskipäitä.

Virallisessa matkaohjelmassa ei ollut mitään ihmeellistä, tarkoituksena oli käydä lähinnä pakollisella Sagrada Familialla sekä "tsekkaamassa se joku saurus" (=kuuluisa liskopatsas Gaudin suunnittelemassa puistossa Parc Güellissa). Mutta kun jo valmiiksi stressaantunutta mieltä ei ahdistanut liiallisilla museosuunnitelmilla, tulikin lopulta spontaanisti tehtyä jonkunlaisia kivoja kulttuuriretkiä joka päivä.

Barcelonan kevätkonferenssin pääpaino oli tietysti sangrian juonnissa ja tapaksissa sekä ihanan Paulan seurasta nauttimisessa; mehän ei oltu nähty joulun jälkeen. Jonkun mielestä voisi olla uskomatonta, miten höpöttemisen aihetta voi riittää niin taukoamatta loman alusta loppuun. Juttu loppui korkeintaan sen ajaksi, kun yöllä piti pari tuntia nukkua, mutta minkäs teet kun on monen kuukauden osalta avautumiset avautumatta. Vähän väliä tuli tietysti ikävä kaikkia muita Hienoja Naisia ja ajateltiin, että "hitto kun niistäkin olis kivaa olla täällä", mutta ehkä ne järjestelee aikatauluaan seuraavaan konferenssiin ja varmistaa jo ajoissa että ne ei todellakaan missaa sitä :-)



Paluu Manchesteriin oli vähän ankea, miksi aina pitää sataa kaatamalla silloin kun tulee lomalta? Vähän niin kuin että "fine, sulla oli hauskaa, mutta that's it, se on ohi nyt." Toinen asia mikä kotiinpaluussa rasitti oli muistutus siitä, miten britit onnistuvat saamaan laamaannuttavan pitkän jonon aikaan minne tahansa (Disneylandinkin jonot ovat naurettavan lyhyitä verrattuna Primarkin tai jonkun englantilaisen pankin tai ostoskeskuksen jonoihin tavallisena arki-iltapäivänä). Ensin jonotin check-in:iin Barcelonan päässä 1h 20 min, samaan aikaan kun joka ainoaan muuhun maahan menijät soljuivat nopeasti läpi viisi kertaa lyhyempien jonojensa. Manchesterin päässä taas piti jonottaa passikontrolliin niin tuskastuttavan pitkään, että aloin fiksuna tyttönä ajan kuluksi katsoa mun lomakuvia kamerasta. No sehän herätti tietysti virkailijoiden terroristiepäilyt ja multa kysyttiin, puhunko englantia ja olenko ottanut lentokentän tulohallissa salaisia valokuvia. Sitten mun passit skannailtiin ja tehtiin kaikenlaisia varmistustoimenpiteitä. Mä ilmeisesti näytin mun Benettonin pinkissä t-paidassa, farkuissa ja rusettiballerinoissa siltä, että mä olen suurikin uhka Yhdistyneen Kuningaskunnan turvallisuudelle...

Kotiinpaluankeus lieveni huomattavasti, kun pääsin illalla näkemään vaihtarikavereita ja syömään ranskiksia Verenan luo (mun Fish&Chips ilman kalaa). Ne vaihtarit, jotka jäävät lomansa ajaksi Manchesteriin, pitävät samantyyppisiä pyjamabileitä melkein joka ilta. Suurin osa opiskelijoista menee täältä nimittäin easter breakin ajaksi muualle, joten isot talot ovat tyhjillään ja murtovarkaat iloitsevat. Isoon taloon ei kukaan uskalla jäädä yksin yöksi, joten vaihtariporukalla ollaan aina jonkun luona yötä ja katsellaan leffoja ja syödään :-)

Tänään sitten pääsiäisloman maailmanvalloitus jatkuu jälleen Marin luokse Lontooseen. Nyt käyn siis pikaisesti hakemassa pyykit kuivauskoneesta, pakkaan espanjankieliset Cosmoni matkalukemisiksi ja lähden juna-asemalle. Ensi viikolla Lontoon jälkeen Suomeen keskiviikkoillasta, hauskat pari viikkoa siis tiedossa :-)

Hyvää pääsiäisen odottelua kaikille!

-N