Tänään mun päivä oli hyvin pitkään tätä ja tätä:
Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko ryhdistäytyä ja lähteä tekemään kävelylenkki kampuksen ympäri. Näkisin vähän, missä orientaatioviikolla pitäisi olla milloinkin. Tämä oli historiallista aktiivisutta, koska mulla on jo ala-asteelta asti ollut tapana tehdä tyylikäs sisääntulo uuteen luokkaan aina noin 15 minuuttia myöhässä harhailtuani ensin pitkään ulkona paniikissa. Usein olen vielä ollut menossa myöhässä jonnekin kielikeskuksen tunnille, ja sitten on pitänyt kysyä luokan ovella hengästyneenä jotain ”finns det juridisk svenska här?” ja sitten siellä on aina joku syntyperäinen englannin opettaja, joka ei ymmärrä sanaakaan ja syntyy hämmennystä ja kiusallista hiljaisuutta. Kunnes joku oppilaista toteaa, että täällä on maantieteen opiskelijoiden englannin tunti tms.
Kävelyn jälkeen olin menossa salille. Jotta jaksaisin nostella painoja, koukkasin kuitenkin ensin ostamaan Subwaysta lounasleivän ja side saladin (oheissalaatti täällä maksaa yhden punnan ja on tosi fressiä ja hyvää). Sille tielle kuitenkin jäin, koska kuulin viereisessä pöydässä iloisen kotoisaa jenkkienglantia ja menin kysymään tytöiltä, ovatko ne vaihtareita. Olivathan ne, ja jäin juttelemaan näiden kolmen amerikkalaisneidon kanssa pidemmäksi aikaa. Yhdellä niistä oli tänään synttärit, joten mentiin vielä Subway-keikan jälkeen läheiseen baariin juomaan lasilliset sangriaa. Illasta ei tullut niin terveellinen kuin oli suunniteltu, mutta oli todella hauskaa tutustua reissun ensimmäisiin kv. opiskelijoihin!
Yksi niistä vaihtareista asuu sellaisessa mukavassa asuntolassa, jossa kuulemma kaikki kämppikset tulevat koputtamaan ovelle ja kysymään kuulumisia ja ehdottamaan, että juotaisiinko yhdessä teetä tai katsottaisiinko telkkaria. Joo, mun asuntolassa homma ei toimi ihan näin! Mulla on kuusi kämppistä mutta en ole tavannut niistä vielä ketään. Täällä on jotkut koeviikot menossa, joten kaikki vaan lukevat omissa huoneissaan, tai en mä tiedä mitä ne tekevät mutta ei täällä oikein ketään hengaile missään. Ja kun ovea ei saa täällä pidettyä auki, niin en ikinä näe milloin ihmisiä on tulossa ja menossa. Täytyy varmaan mennä itse koputtelemaan kämppisten oviin jonkun punaviinipullon kanssa tai päivystää käytävässä kunnon stalkkerina ;-)
Mutta en mä mun asuntolaa halua dissata, mä oon jo niin kotiutunut tänne mun prinsessahuoneeseen että en halua lähteä täältä minnekään. Eiköhän tässä pian pääse tutustumaan ihmisiinkin lisää, kunhan muistaa olla superavoin ja –aktiivinen.
Ai niin, voisiko joku järjestää tännekin vaihtareiksi sellaisia kuumia ruotsalaismallipoikia? Onnistuu varmaan? Ei oo ollenkaan väliä onko ne esimerkiks tummia tai vaaleita kun mä olen silleen kuitenkin tän asian suhteen aika joustava.
-N
Jee hyvä Nelli!!
VastaaPoista