Lauantain bileet muuttuivat välittömästi entistäkin kiinnostavammiksi, kun kuulin, että siellä on teemana sadut. Satuteemahan tarkoittaa automaattisesti vain yhtä asiaa, eli sitä, että saan pukeutua prinsessaksi eikä kukaan tule kyselemään, miksi. Mä ostin jo viime viikolla tuon fuksianpunaisen Jane Norman –mekon, joskin vähän aikaa mietin, että löytyyköhän sille käyttöä, kun se on aika… no, karkki. Mutta mä luulen, että mulla on joku kuudes aisti jonka avulla pystyn ennustamaan, milloin pääsee käyttämään prinsessamekkoja, koska nämä juhlathan tulivat kuin tilauksesta. (On muuten aika tyypillistä, että mä saan tällaisen aistin enkä esimerkiksi kykyä lukea ajatuksia, ennustaa säitä, tenttikysymyksiä tai muuta hieman olennaisempaa.)
Itse juhlat olivat hirveän hauskat ja aivan megalomaanisen suuret. Bilehuoneita oli tietääkseni 13, joka huoneessa oli eri bändi tai dj ja liput oli myyty loppuun. Hengailtiin siellä pääosin vaihtariporukalla, mutta jonkun verran juttelin myös brittien kanssa, mikä on aina tietysti mukavaa. Jossain vaiheessa pöytään ilmestyi kasa vodkashotteja, ja kansainvälisen yhteistyön puitteissa jokaisen piti tietenkin kumota yksi sellainen. Loppuilta olisikin sitten voinut olla vähän enemmän prinsessamainen ja olen ihan iloinen että kuvat tuli otettua jo alkuillasta :-) Hyvin onnellinen asia oli se, että kotiin oli vain kahden minuutin kävelymatka.
Tämä päivä onkin ollut hyvin pitkälti jumittamista kotona. Iltapäivällä aina välillä tuli mieleen ajatus, että pitäisi varmaan hakea jotain ruokaa, mutta sitten taas muistin, että samalla pitää käydä lataamassa puhelin ja se olisi jo too much trouble, joten annoin olla ja painoin pään takaisin tyynyyn. Tämän ajatuskulun kävin läpi noin kuusi kertaa ennen kuin lopulta jaksoin lähteä ulos.
Ehkä kivointa päivässä oli, kun Mari herätti mut aamulla ihanalla puhelinsoitolla ja päästiin vähän juoruilemaan. Dagen efter –aamuna ei millään jaksa skarpata ja puhua kohteliasta small talkia englanniksi, joten oli todella kiva avautua kummankin viikonlopusta ihan suomeksi ja sen kummemmin juttuja suodattamatta :-) Mari on vuoden Lontoossa, joten puhelimessa voi hyvällä omallatunnolla höpötellä niin kauan juttua riittää eli kerrallaan noin kolme ja puoli tuntia.
Ai niin, käytiin eilen siellä ostoksilla. Tarkoitus oli etsiä ihan vain tiara ja pari jotain halpaa bilevaatetta. Lopputulos oli, että ostin kolme tiaraa (just in case), yhden bilemekon ja kaksi arkimekkoa Topshopista, laukun sekä kasan kynttilöitä, hiusjuttuja, meikkejä ja korvakoruja. Jokainen hiusjuttu ja koru maksoi eräässä söötissä pikkuliikkeessä vain 2 puntaa, mikä tuntui aluksi melkein ilmaiselta, mutta loppulasku pelkästään tuossa kaupassa oli 40 puntaa. Money well spent; älkää sitten kertoko tästä äidille, ettei meidän välistä sponsorointisopimusta äkillisesti keskeytetä.
Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille ja nauhoittakaa mullekin se X-Factor!
- N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti