Perjantaina aloitin aamun ihanalla hotelliaamupalalla ja (eilisen) Hesarilla. Mun piti oikein ottaa kuva mun aamiaisesta, koska mä tiedän että mulla on kaksi nimeltä mainitsematonta mutta E:llä alkavaa pikkusiskoa, jotka tykkäävät hotelliaamiaisista yhtä paljon kuin minä. Ne haluaa mielellään aina tietää, mitä missäkin on ollut ruokana, jotta ne tietää, pitääkö kadehtia. Täytyy kyllä sanoa, että brunssipuolen lihajutut oli ehkä vähän turhan HC-matskua mulle ja jäi lautaselle, mutta muuten oli hyvää ruokaa ja todella ystävällistä palvelua kuten kaupungista olen muutenkin saanut. Kaikki auttaa automaattisesti laukkujen kanssa ja on silleen että ”no problem, sweetheart”.
Paikallinen HOAS
Vähän vähemmän luksusolo tuli päivällä, kun kävin kirjoittamassa mun vuokrasopimuksen ja näin mun asuntolahuoneen. Ensimmäinen reaktio oli syvä huokaus, kun sisustus oli hyvin, hyvin, HYVIN askeettinen ja tilaa huoneessa ei tuntunut olevan paljon enempää kuin risteilyhytissä. Aluksi teki mieli kiljua ja mennä irtisanomaan koko sopimus – turha yrittää huijata ketään, etten olisi asumisen suhteen aika hemmoteltu tai kovin seikkailuhenkinen. Toki tiedän, että yliopiston asuntoloilta on turha odottaa mitään hienouksia, mutta silti tyhjä ja kolkko huone saa aina lamaantumaan.
Vähän vähemmän luksusolo tuli päivällä, kun kävin kirjoittamassa mun vuokrasopimuksen ja näin mun asuntolahuoneen. Ensimmäinen reaktio oli syvä huokaus, kun sisustus oli hyvin, hyvin, HYVIN askeettinen ja tilaa huoneessa ei tuntunut olevan paljon enempää kuin risteilyhytissä. Aluksi teki mieli kiljua ja mennä irtisanomaan koko sopimus – turha yrittää huijata ketään, etten olisi asumisen suhteen aika hemmoteltu tai kovin seikkailuhenkinen. Toki tiedän, että yliopiston asuntoloilta on turha odottaa mitään hienouksia, mutta silti tyhjä ja kolkko huone saa aina lamaantumaan.
Istuskelin hetken flegmaattisena kirjoituspöydän päällä ja mietin vakavana elämää. Hyvin nopeasti päätin kuitenkin, että tässä nyt hitto ollaan puoli vuotta ja huoneesta pitää vain tehdä nätti ja viihtyisä. Huonekalut ja huone olivat kuitenkin todella siistejä, joten olisi ihan turha jäädä itkemään. Ei muuta kuin kaupungille tekemään pari hyvin määrätietoista tehoiskua englantilaisiin ketjutavarataloihin. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen ja viihdyn jo nyt kivasti, tsekatkaa seuraava postaus.
Asunto on niin hyvällä paikalla kuin vain voi olla, joten siinäkään mielessä ei pidä valittaa. Yliopisto, student union ja kaikki mahdolliset opiskelijapalvelut ja -baarit (sekä Subway!) ovat joko ihan vieressä tai muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Keskusta on myöskin lähellä ja on vähän vaikeaakin erottaa, mistä kaupunki alkaa ja kampus loppuu. Sijaintiin en voisi olla tyytyväisempi. Muutenkin tähän hall of residenceen kuuluu kuntosali, nettiyhteys ja jopa oma baari, joten kyllä yliopiston asumuksissa on puolensa.
Kohta sitten lisää mun shoppailuista ja tuunausprojektista :-) Moikkamoi!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti