I loooove this city!

Orientaatiohumua

Kovin intensiivisesti en ole ehtinyt kuulumisia nyt päivittää, kun orientaatiopäivät ovat olleet yhtä jatkuvaa humua. Tosi kivasti on mennyt täällä Englannissa, tosin suunnitelmista poiketen Harrya ja Williamia en ole vieläkään tavannut! Mä yritän työskennellä asian eteen vieläkin aktiivisemmin lähitulevaisuudessa.

Orientaatio alkoi maanantaina, jolloin saatiin todella lämmin vastaanotto yliopiston puolesta. Kukaan ei ole maksanut mulle tästä mainoslauseesta, mutta vilpittömästi tuntuu, että täällä arvostetaan vaihtareita ja pidetään niistä huolta. Paikalla orientaatiossa olivat esimerkiksi paikallisen YTHS:n edustaja ja erittäin paljon luottamusta herättävä poliisipartiosto, joka halusi varmistaa, että kaikki on meillä hyvin. Joka ainoa asia on tehty meille helpoksi.

Ylipäätään olen saanut ihan mahtavan kuvan tästä kaupungista, ja opiskelijateema näkyy täällä joka paikassa. Orientaation aluksi näytettiin videopätkä Manchesterin yliopistosta, jossa esiteltiin kampusta ja palveluita ja kerrottiin ylpeänä, kuinka paljon rahaa kaupunki satsaa vuodessa opiskelijoihin ja kuinka hyvin yliopisto on sijoittunut kansainvälisissä vertailuissa. Videolla näytettiin kuvia onnellisista ihmisistä luentosaleissa, urheilukeskuksissa ja IT-luokissa sekä esiteltiin kalliita laitteita ja laboratorioita, jotka yliopisto omistaa.

Mua alkoi välittömästi naurattaa, kun aloin miettiä, miltä oman kotiyliopistomme video näyttäisi. Filmillä näkyisi kuvia jengistä nukkumassa darraa pois PIII:sen takarivissä, tappelemassa Alexandriassa tulostimen kanssa, jonottamassa portaikossa tyytymättömän näköisenä Portsun Unicafeseen ja kirjoittamassa vihaista Facebook-statusta, miksei luentokuulustelun tulokset taaskaan tulleet ajoissa ennen uusintaa. Ja älkää käsittäkö väärin – kyllä mä tykkään tosi paljon mun kotiyliopistosta, näin neljäntenä vuonna vaan kuva on vain vähän arkistuneempi kuin mitä se oli ensimmäisenä päivänä. Ja toisaalta kyllä täällä Manchesterissakin varmasti omat arkiset ongelmansa on, eikä kaikki ole aina yhtä onnellista kuin siinä esittelyvideolla.

Hauskaa oli, että orientaation puhujat olivat kotoisin eri puolilta Englantia ja pystyivät antamaan paljon värikkäämmän ja moniulotteisemman kuvan Manchesterista kuin ehkä koko elämänsä täällä asuneet pystyisivät. Esimerkiksi eräs alunperin Lontoosta oleva International Societyn edustaja katsoi, että Manchester on Britannian paras kaupunki ja että Lontoo on hänen mielestään rubbish. Tämä herra esitteli meille kv-yhdistystä, jonka puitteissa on todella helppoa tutustua muihin ulkomaalaisopiskelijoihin, opiskella ilmaiseksi kieliä ja käydä superedullisilla viikonloppureissuilla vaikka joka viikko. Käytiin parin kaverin kanssa heti liittymässä siihen ja olen jo nyt ihan über-innoissani kaikista matkoista (anteeksi kun käytän tota über-etuliitettä, kun se kuulemma erään pojan sanoin saa mut ”vaikuttamaan vähän aivottomalta bimbolta”, mutta mä nyt vaan tykkään siitä sanasta).

Eräs toinen varsin hulvaton orientaatiopuhuja, joka taas oli kotoisin Liverpoolista, kertoi Manchesterissa elämisestä, ruoasta, hintatasosta, matkustelusta ja kulttuurijutuista. Täällä on ihan mielettömästi kulttuuritarjontaa kuten teatteria, isoja konsertteja, Riverdancea ja ennen kaikkea jalkapalloa. Jos haluaa katsoa fudista, pitää kuulemma mennä paikalliseen pubiin katsomaan Liverpoolin pelejä. Ja on täällä kuulemma myös pari pientä paikallistakin joukkuetta. Nämä kaksi paikallisjengiä pelaavat muuten vastakkain tänään, ja olen kuullut, että ehkä mahdollisesti joku tässä kaupungissa aikoo senkin pelin katsoa (?).

Olen tutustunut tosi paljon uusiin ihmisiin, esimerkiksi Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Italiasta ja Ruotsista (ne ruotsalaiset on tietysti tosi mukavia ja viehättäviä mutta ikävä kyllä kaikki tyttöjä, että kateellisia terveisiä vaan sinne Paulalle Lyonin yliopistoon). Erasmus-opiskelijoiden lisäksi olen tutustunut tosi paljon amerikkalaisiin vaihtareihin, maanantainakin oltiin Fallowfieldissä baarissa kuusi jenkkiä ja minä. Ylipäätään kaikki kv. opiskelijat vaikuttavat tosi mukavilta, yleisfiilis on semmoinen kiva ja hyvällä tavalla jännittynyt, vähän kuin ekat koulupäivät (which these are, of course…).


Palaillaan kaikki, joohan! :-)