Oltiin eilen meinaan Liverpoolissa ja oli ihan hirmuisen kivaa! Se on hauska kaupunki ja vain tunnin bussimatkan päässä Manchesterista. Oli siistii päästä taas meren äärelle, täällä Mansessa kun meret ja järvet loistaa poissaolollaan. On täällä tosin kanaali ja sellainen lowbudget ankkalammikko, mutta ihan kiva oli päästä vähän väljemmille vesille välillä (hahaahhaahah mikä viiltävän terävä kielikuva taas, not).
Liverpoolin satamallahan on synkkä orjahistoria, ja kaupungissa olis ollut myös kansainvälinen orjuusmuseo. Muahan tunnetusti kaikki tollainen skandaalihakuinen kiinnostaa, joten olisin ihan tosi paljon halunnut mennä. Orjamuseot jäi nyt kuitenkin ensi kertaan, koska prioriteettilistalla ensimmäisenä oli tietystikin Beatles-museo. Se oli ihan joka punnan arvoinen, jos yhtään Beatlesit bändinä tai ilmiönä kiinnostaa (ja en tiedä kuinka monella on pokkaa sanoa ettei ollenkaan kiinnosta). Lisäksi ohjelmassa oli shoppailua ja kävelyä ympäri kaupunkia, meillä oli yllättävänkin asiantuntevana oppaana meidän Liverpoolista kotoisin oleva arkkitehtiopiskelijakaveri. Ihan loistava päivä kyl!
Kun tulin kotiin ja avasin meidän pihaportin ihan koomassa, en voinut uskoa silmiäni kun näin että meidän asuntolan pihassa oli käynnissä ihan maailmanlopun bileet. Joku hall-toimikunta oli järkännyt jonkun kesä-/tenttienpäättymistapahtuman, jossa sadat mun naapurit bilettivät. Paikalla oli pomppulinna, livebändi, juomia ja kokit, ketkä paistoivat ihmisille ilmaisia hampurilaisia. Ja paras juttu oli tietysti jätskiauto, joka jakoi ihmisille ilmaisia pehmistötteröitä mansikkahillolla ja suklaatangolla! Mä voin kertoa, että harvoin mun paluu opiskelija-asuntolaan on ollut näin miellyttävä - ja mun silmissä tän paikan viihtymispisteet nousi kyllä huimasti. Mulla jäi bileet kyllä tällä kertaa väliin, mutta en tietenkään suostunut poistumaan paikalta liittymättä ekana jätskijonoon...
Tänään oonkin sit vaan käynyt jugurttiaamiaisella (jugurttia ei meinaa saada oikein mistään, niin sitä varten pitää erikseen matkustaa tiettyihin italialaisiin kahviloihin, mistä sitä löytyy), pakkaillut, käynyt yliopistolla hoitamassa asioita, sulkenut pankkitilin ja semmosta arkista. Ai niin, ja kävin mä taidemuseossa! Kävin siellä kylläkin yksin, koska mä tunnen mun kaverit että ne on hirveen kiinnostuneita joka ainoosta teoksesta ja mun kärsivällisyys ei vaan ikinä kestä. Tykkään purjehtia nopeasti läpi sen näyttelyn, tulee tunne että on sivistänyt itseään muttei sentään liikaa.
Ja loppuun vielä päivän luku: 17. Se on mekkojen määrä, mitä oon ostanut vaihdon aikana; laskin just. Painorajoitusten kanssa voi olla vähän hiljaista...
Mut hei, pian nähdään, 3 more days to go!!
-N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti