Pölytarinoita

Noniin vihdoin,

Islantilaiset pölypallot on voitettu ja vaihtarit saatu lennätettyä takaisin Iso-Britanniaan viime viikon aikana. Eyjafjallajökullin tulivuori on purkautunut vuosina 920, 1612, 1821–1823, ja oli täysin odotettavissa, että se tapahtuu uudestaan juurikin samalla viikolla, kun meidän kaikkien piti lentää lomalta takaisin Manchesteriin. Mä en vain huolimattomuuksissani ollut tullut ajatelleeksi tätä ilmiselvää geofyysistä riskiä, kun oli siinä kaikkea muuta mielessä, joten en oikein ollut tajunnut varautua siihen.

Mutta en mä voi suuremmin valittaa; mä olin onneksi jumissa ihan vain kotona Suomessa, eikä mulle koitunut sen kummempia kriisejä tai kuluja. Noi oudot jenkit olivat päättäneet lähteä junailemaan ja lauttailemaan takaisin Britteihin niiden Euroopan-reissuilta. Niiden paluumatkat olivat kestäneet jotain viisi päivää ja maksaneet 400-500 euroa, miettikää! So not worth it, sanon minä; sillä aikaa kun ne hikoilivat jossain täysissä junissa keskellä kaaosta, mä tapasin kavereita, kirjoitin esseetä ja treenasin rentoutuneena viikon verran, kunnes pääsin sunnuntaina lähtemään alkuperäisellä lentolipullani ja mitään ylimääräistä maksamatta takaisin Manchesteriin. Loppu hyvin jne., ja olipa tääkin nyt taas kiinnostava tarina.

Täällä Englannissa on nyt alkukesä, ja tuomissa ja omenapuissa on ihanalta tuoksuvia kukkia. Mutta koska mun elämässä vaan mikään nyt ei mene niin kuin siinä kuuluisassa Strömsössä, niin totta kai tällä kaikella on pienet ikävät sivuvaikutuksensa ja mulla on kauheat siitepölyallergiat päällä ja ilmastonvaihdos on aiheuttanut flunssan. Ja sain taas tämän aamun stalkata käytävässä, milloin asuntolan siivooja tulee käymään, jotta saisin lainata pölynimuria huoneen imurointia varten. Siivosin viimeksi joskus ennen pääsiäislomaa, ja viiden viikon pölyillä kokolattiamatolla tuskin voi olla ainakaan keuhkojen terveyttä edistävää vaikutusta…

Jahas, tää onkin tällainen ”Suuri Pölynumero” tällä kertaa. Pölystä kirjoitettu enemmän kuin Pykälän 75-vuotishistoriateoksen etenemisprosessista IV:ssä mut minkäs teet ku näinkin kuohuttava asia kyseessä...

Ai niin, huomenna on vappu! Jos mä en ole huomenna kipeänä ja jos ei ihan kamalasti sada, niin aiotaan järjestää oma vappu täällä Manchesterissa. No monella teistä on varmasti Facebook-läksyt tehty, mutta organisoidaan siis tämmöinen tapahtuma missä levitetään eurooppalaisten tietoisuutta tästä vuoden legendaarisimmasta juhlasta. Hiusten kiharrusta, hileitä ja serpentiiniä, ilmapalloja, munkkeja ja skumppaa! Mä olin pitkään kauhuissani, että multa jää vapunjuhlinnat kokonaan tältä vuodelta väliin, kunnes tuhansien vuodatettujen kyynelten jälkeen keksin eilen tämän idean. Se, että missaa tapahtuman, milloin saa laillisesti laittaa glitteriä hiuksiin ja silmiin, kirpaisee mua vielä syvemmältä kuin muita.

No mutta, kiva olla takaisin täällä, nähdä ihmisiä tauon jälkeen ja päästä normaaliin päiväjärjestykseen. Hauskaa vappua kaikille ja ottakaa paljon kuvia! Tämä tyttö jatkaa nyt koulutöiden tekemistä ja niistä hileistä haaveilemista.

-N