My mother went to London and... no, actually, I went to London

Ihanat terkut kaikille Lontoosta ja Old Traffordilta!

Mä olen viimeisen viikon ajan ollut uskomattoman huono bloggaaja, mutta siellä täällä reissatessa ei yksinkertaisesti ole ollut mahdollisuutta kuulumisten päivittämiseen. Mä pyydän anteeksi tilivelvollisuuksien vakavaa laiminlyöntiä ja lupaan nyt antaa kirjanpitolain mukaisen selvityksen kuluneen viikon osalta.

Lontooseen lähdin siis perjantaina Maikon luokse viettämään ihanaa rentoutumisviikonloppua. Täytyy kyllä sanoa, että kun maanantai-iltana palasin kotiin, ”rentoutunut” ei ollut välttämättä se ensimmäinen sana mikä kuvasi olotilaa, mutta fiilis oli uskomattoman hyvä. Hieman oli univelkaa ja Regent Parkin juoksulenkillä kipeytynyt nilkka vähän vihloi (ens kerralla Lontooseen lenkkikengät mukaan, ettei tarvi juosta tennareissa!), mutta kaiken kaikkiaan jäätiin kyllä vahvasti plussan puolelle. Plussan puolelle jääminen ei tosin koske pankkitiliä, jonka saldoa en uskalla edes katsoa; Lontoo on meinaan Manchesteriin verrattuna superkallis enkä ymmärrä, miten muilla kuin prinsseillä ja Beckhameilla on varaa asua siellä...

Tällä kertaa ei otettu paineita mistään turistinähtävyyksistä, kun niitä ehtii kierrellä myöhemminkin. Aiemmilla Lontoon-reissuilla on koko ajan ollut päällä sellainen perus ”nyt ollaan lomalla ja jokainen minuutti on kallis” –tyyppinen stressi päällä, mutta nyt sellainen ahdistus loisti poissaolollaan. Maikko kuitenkin asuu Lontoossa ja mä asun ihan parin tunnin junamatkan päässä, joten reissut eivät ole mitenkään ainutkertaisia ja sunnuntaina voidaan ihan hyvin paistaa kattilassa popcornia ja katsoa leffaa, jos siltä tuntuu. Ja siihen asuntoon muuten mielellään jääkin paistelemaan niitä popcorneja vähän pidemmäksi aikaa, kyseessä on nimittäin Regent Parkin lähettyvillä oleva penthouse aika uskomattomine puitteineen. Joo, ja Jude Law asuu kuulemma lähellä!

Stomp-show oli ainoa varsinainen kulttuurijuttu viikonlopun aikana, ei esimerkiksi käyty missään museossa. Mitään muuta ei tarvittukaan, koska sen esityksen jälkeen leijuu jossain ylemmissä sfääreissä koko loppuviikon… Olen nähnyt Stompin, eli tämän ”rytmi-, liike-, kolauttelu- ja rummutusspektaakkelin” jo New Yorkissa, mutta kävin sen ihan innolla katsomassa myös Lontoossa. Sitä voin kyllä suositella mitä lämpimimmin kaikille; on uskomatonta, miten sellainen rytmimaailma on ylipäätään mahdollista ihmisten saada aikaan. Kun katsoo ja etenkin kuuntelee niitä mielettömän lahjakkaita, ilmiömäisen rytmitajuisia ja fyysisiä esiintyjiä, ei voi kuin olla avoimen kateellinen ja miettiä, kuinka vähän hohtoa esimerkiksi juristin ammatissa loppupeleissä on… Boston Heraldia lainatakseni: ”If you haven’t seen Stomp, GO! If you have seen it, take someone who hasn’t and share the pleasure.”

Muutoin viikonloppu meni aika pitkälle tärkeistä asioista höpötellessä, fiilistellessä, kokkaillessa ja juhliessa. Paino yllättäen sanalla ”juhliessa” - tuntui, että koko ajan oli joku viinilasi kädessä... Perjantaina käytiin erään toisen Lontoossa asuvan hyvän ystäväni kavereiden bileissä, ja ilta oli hyvin absurdi mutta hauska. Lauantaina oltiin tyylikkäällä jazzklubilla ja vielä sunnuntainakin piti leffaillan jälkeen tehdä spontaani reissu kaupungille :)

Brittien lisäksi hengailtiin myös Marin kansainvälisten kämppisten kanssa, eli aika paljon tutustuin taas uusiin ihmisiin. Sen on kyllä huomannut, että vaikka kuinka hienosta ja eksoottisesta kaupungista olisi kysymys, ihmiset siellä on aina kiistatta se kaikkein paras anti. Mä en voi muuta sanoa kuin että kaiken kaikkiaan vähän hämärä mutta mielettömän hauska viikonloppu, ihan kunnon irtautuminen taas opiskeluelämästä täällä. En malta odottaa seuraavaa keikkaa, joka onkin itse asiassa jo reilun parin viikon päästä!

Rooney Rooney...

Kauaa ei ehtinyt Lontoon-seteistä toipua, kun Riikka tuli Manchesteriin ja käytiin katsomassa pitkään odotettu ManU - West Ham. Peli oli ihan mieletön kokemus ja Rooney taas vähän parempi kuin kaikki muut. Kannatti liittyä memberclubiin, koska meidän paikat olivat valehtelematta muutaman metrin päässä kentästä ja pelaajat (ja pelisuoritukset) näkyivät niin läheltä kuin vain mahdollista… Ja jos joku ei usko, että me mitään pelisuorituksia edes katsotaan vaan pelkkiä vatsalihaksia, niin, no, sille käsitykselle ei sitten mahda mitään :D

Pelistä ja Riksrakspoksin kivasta alkuviikon vierailusta luvassa enemmän tekstiä ja kuvaa seuraavassa postauksessa. Nyt pitää meinaan vielä tehdä yksi presentaatio huomisen seminaariin, enkä vielä edes tiedä, mistä aiheesta... No mutta, nukkua ehtii sitten kai joku toinen yö?

Moikkamoi! <3

-N