Liikennevaloja ja ystävänpäivä-pdf

Fysiikan lakeja uhmaten...

Lauantai-ilta ja kello on kahdeksan, mutta kyllä, mä taidan jäädä vaan kotiin. Niin paljon ollut taas ohjelmaa, ettei kotona ole ehtinyt kuin käydä ummistamassa silmiä. Kyllä mulla on kieltämättä mahanpohjassa sellainen pieni stressi, että jotain pitäisi tehdä, kun niinhän se kaava kai menee että Erasmus + lauantai-ilta = lakisääteinen velvollisuus juhlia. Mutta taidan uhmata näitä fysiikan lakeja ja jäädä ihan vain hengailemaan mun huoneeseen.

Eilen oli Erasmus-bileet Ritz-klubilla, missä on vuosien varrella esiintynyt monia ei-niin-underground brittibändejä kuten The Beatles, Snow Patrol ja Arctic Monkeys. Oli hauska nähdä vähän virallista vaihtarimeinikiäkin välillä, nimittäin parina viime viikkona ollaan lähinnä järkkäilty iltoja ihan oman kaveripiirin kesken. Itse paikka oli hieno, mutta musiikki ehkä vähän turhan latinoa mulle… Latinoteemassa on toki aina se itsestään selvä hyvä puoli, että jättimäisen punaisen kukan laittaminen hiuksiin on täysin ok ja hyväksyttävää.

Tänä viikonloppuna monilla klubeilla on ollut liikennevaloteema, jotta ihmisillä olisi vielä viimeinen mahdollisuus järjestää itselleen ne tuliset treffit ystävänpäivälle. Mä en kyllä erityisen paljon tykkää tosta liikennevaloideasta, eli siitä, että sä saat punaisen, vihreän tai keltaisen rannekkeen tai tarran sen mukaan, oletko varattu, vapaa vai säätäjä. Ihan söötti idea lähtökohtaisesti, mutta haloo, kuka sellaisen kilometrien päähän loistavan tarran haluaa? Mä en voi sille mitään, mutta mulle tulee ainakin näistä merkeistä mieleen aika puhtaasti vain tämä:

Vihreä – ”Moi, mä oon vapaa ja myös avoimesti etsin baarista seuraa, haluatko ihan jonkun drinkin eka vai lähetäänks saman tien meille??”

Keltainen – ”Mä oon vapaa tai varattu ihan sen mukaan kuin hyvännäkönen tyyppi kysyy ;)” (yleensä suhteen tila on epäselvä vain tälle toiselle osapuolelle, ja vähän sääliks käy sitä tyttöä kotona, joka luultavasti samaan aikaan treenaa lautasliinaan miten se kirjoittaa sen nimmarin sitten kun se häiden jälkeen ottaa uuden sukunimen käyttöön.)

Punainen – ”Stop! Älä vaan tuu mulle puhuun!”

Anteeksi jos oon jonkun mielestä kyyninen, voi olla että mä oon ainoa joka ajattelee näin. Teeman ideahan on periaatteessa ihan hyvää tarkoittava. Mutta onko se nyt sitten niin tärkeää säästää ihmisten aikaa, että toisen statustilanne selviää ilman, että tarvitsee sanaakaan jutella? Ja toisekseen, sellainen kolmen promillen humalassa oleva britti, joka huojuu bisseä läikyttäen tanssilattialla ja tuijottaa naisten kaula-aukkoihin on jo muutenkin tarpeeksi ravisteleva kokemus, vaikutelmaa ei ainakaan enää paranna sen otsassa kimaltava vihreä pallo.

Sightseeingia ja ystävänpäivä-pdf

Tähän loppuviikkoon on muuten kuulunut esimerkiksi juusto-viini-iltaa, paljon salia ja sulkapalloa sekä yleistä hengailua. Torstai-iltana pääsin myös höpöttelemään vähän suomea, mikä oli tosi virkistävää vaihtelua :) Kouluakin on ollut paljon, mutta onneksi esimerkiksi seminaarit ovat olleet vähemmän pelottavia kuin odotin. Niissä on opettajan lisäksi 4-8 opiskelijaa ja sitten vain keskustellaan oikeudellisista kysymyksistä, ilmapiiri on ihan rento. Jos valmistautuu huolella, mitään panikoitavaa ei ole. Ei ole siis kertaakaan tarvinnut, luojan kiitos, vielä käyttää mun suomalaisten kavereiden opettamaa ”räpsytät proffalle vähän ripsiä ja sanot, että olet tyhmä vaihtari” –tekniikkaa…

Äsken käytiin katselemassa Manchesteria kaksikerroksisisten bussien ikkunoiden läpi. Otettiin keskustasta random-bussi, jolla vain ajeltiin, ja totta kai asiaan kuului pieni eksyminenkin :) Viisi tuntia siihen meni, ja oli kyllä hauska nähdä kaupunkia vähän kaikkein ilmeisimpien paikkojen ulkopuoleltakin. Se on hassua, että vaikka vasta kolme viikkoa täällä ollaan asuttu, niin elämä on jo tosi rutinoitunutta. Elämänpiiri rajoittuu aika paljon tähän Oxford Roadille, jossa on siis koti, yliopisto, urheilukeskus, ravintolat ja baarit. Välillä on hyvä muistuttaa itselleen, että muitakin paikkoja täällä on eikä kaikki ihmiset täällä ole opiskelijoita…

Ai niin, sain eilen aivan ihanan yllätyksen sähköpostiin, nimittäin ystävänpäivä-pdf:n Lailalta! Mä heitin läpällä, että lähetelkää ystävänpäiväkortteja, mutta olin tietysti ihan varma, ettei kukaan mulle jaksa oikeasti sellaista lähettää. Mä olen nimittäin itsekin korttien kanssa tosi laiska ja nykyään kaikki toivotukset voi laittaa kätevästi yhdellä painalluksella Facebook-statukseen. Mutta oli ihanaa, että eka se oli tulostanut sellaisen kuvan, sitten kirjoittanut siihen käsin tekstin ja sitten vielä skannannut pdf:ks :D Wau.

Etukäteen jo ihanaa ystävänpäivää kaikille rakkaille ihmisille, yritän muistaa toivottaa sitä vielä huomenna!

-N