Hei hei Stockan kuiteille

Ja "vuoden opiskelija" -palkinto myönnetään...

Tämä sunnuntai-ilta tiivistyy aika pitkälle näihin kuviin ja tunnelmiin, ja nyt on klassisen draamaelokuvan ainekset vähän kateissa. Tiistaina alkavat seminaarit, joissa täytyisi saada suunsa auki ja pystyä viikoittain keskustelemaan juridisista ongelmista englanniksi. Tähän velvollisuuteen suhtaudun pienellä terveellä pelolla, joten olen tänään yrittänyt etsiä valmiiksi seminaarikysymyksiä, mapittaa papereita (uskokaa tai älkää) ja kääntää common law’han liittyviä termejä suomeksi.

Mä käytän tässä yhteydessä jälleen ilmaisua ”historiallinen aktiivisuus”, koska mä en ikinä valmistaudu kouluun näin hyvin. On jo saavutus itsessään, jos joskus muistan ottaa luentolehtiön mukaan luennolle enkä vasta luennon alettua ala etsiä laukun pohjalta rypistynyttä Stockan kuittia muistiinpanoja varten.

Mä muistan jo ihan pienenä, kun olin alkamassa nukkua, että äiti kysyi ohi mennen, onko läksyt tehty. Mä olin vaan että ”oho, ups” ja pomppasin alas mun yläsängystä tekemään puolenyön aikaan unohtuneita kotitehtäviä. Yläasteella tai lukiossa en tehnyt läksyjä varmaan kertaakaan, vaan esimerkiksi ruotsin tehtäviä tarkistettaessa laskeskelin aina, missä kohtaa tulee mun vuoro sanoa vastaus. Mä en pitäisi tätä huolettomuutta niinkään välinpitämättömyytenä, kun olenhan mä aina ollut silleen vähän hikari koulussa ;) Mä olen jotenkin vaan onnistunut pääsemään tähän saakka aika vähällä valmistautumisella, joten nyt tällainen non-stop-opiskelu tuntuu vähän absurdilta ajatukselta.

Tsillailuviikonloppu

Viikonloppu on sujunut vielä hieman nuhaisissa merkeissä, mutta kivaa oli silti. Perjantaina oli ihan superihana ilta, kun mun kaveri Katrin kutsui mut niille illallisille. Katrin asuu Fallowfieldissä isossa talossa paikallisten brittiopiskelijoiden kanssa, ja asunto on siis yksityinen. Mun omassa yliopiston omistamassa asunnossa meininkiä ei voi kutsua kovin kuuman villiksi tai sosiaaliseksi, koska mun kämppikset ovat kotoisin Aasiasta, ja ne tekevät ihan hirveästi koulun eteen töitä ja lukevat koko ajan huoneissaan. Käytävä muistuttaa enemmän pelkistettyä hostellia kuin taloa, ja varsinaista yhteistä hengailutilaa, esimerkiksi telkkarihuonetta, täällä ei ole. Myöskään keittiössä mä en jaksa olla, joten kotona vietän aikaa pelkästään mun huoneessa - onneksi se huone on kuitenkin viihtyisä Marilyn- / Audrey-huone. Jos omassa rauhassa oleminen ahdistaa, onneksi satoja sosiaalisia mahdollisuuksia on kävelymatkan päässä (ja niitä sosiaalisia mahdollisuuksia on myös kieltämättä tullut muutaman kerran hyödynnettyä).

Koska Katrin tietää, että mun dinnerit kotona jää aika vähiin, mä sain tulla niille syömään ihan ylihyvää curryä (ja vein muuten jälkkäriksi maailman omaperäisimpiä Suomen tuliaisia eli salmaria ja fazerin sinistä, ihan itse keksin). Katrinin kämppikset on kaikki eri puolilta Englantia ja ihan supermukavia. Niiden kanssa vietettiin iltaa tosi pitkään ja lopuksi käytiin vielä moikkaamassa vaihtarikavereita yhdessä baarissa.

Samoin lauantai meni leppoisissa tunnelmissa ensin kävellessä vintage-kierroksella keskustassa ja sen jälkeen pre-partyissa eräällä ruotsalaistytöllä sen kämppisten kanssa. Klubielämä ei kuitenkaan houkutellut ja pre-partyt jäivät mun osalta samalla myös varsinaisiksi partyiksi ja after-partyiksi… Perjantaina join vain vähän viiniä ja lauantaina ehkä yhden siiderin; vaikka sitä kuinka olisi Erasmus niin ei sitä vain voi pakottaa itseään bilettämään ihan koko ajan…

Kaikkien brittikämppikset ovat todella kivoja, mutta täytyy sanoa, että supersotkuisia! Mä en ymmärrä, millä logiikalla käytetty pizzalaatikko tai nenäliina jätetään olohuoneen lattialle, tai lautanen tai sampoopullo. Siisteystasoa ei myöskään varsinaisesti kohenna kokolattiamatto, joka on jokaisessa asunnossa. Opiskelija-asuntojen vaatimustason suhteen mä olen todellakin laskenut rimaa! Voin ennustaa, että kun menen takaisin kotiin Punavuoreen, koivuparketissa olevat pienet naarmut ja kulumat eivät haittaa enää ihan yhtä paljon kuin ennen…

Nyt oon ehkä vähän väsynyt joten meen nukkumaan. Kivaa viikkoa kaikille ja muistakaa, että mä palavasti haluan kuulla teidän kuulumisia!

-N